Lauantai 25.6.2016UunoJuhannus

Ajallisia, ylikulttuurisia naisenkuvia

KIRJAT

Katariina Vuorinen: Uudenvuodenlaki.

Savukeidas. 93 s.

yväskyläläinen on jättänyt harvasta julkaisutahdistaan huolimatta vahvasti oman jälkensä 2000-luvun kotimaiseen runouteen. on Vuorisen neljäs runokokoelma.

yväskyläläinen on jättänyt harvasta julkaisutahdistaan huolimatta vahvasti oman jälkensä 2000-luvun kotimaiseen runouteen. on Vuorisen neljäs runokokoelma.

Omassa lukukokemuksessani se on paitsi hänen tasapainoisin myös huipuiltaan hienoin teos. Aiemmasta tuotannosta tutuksi tullut groteski kuvasto liukuu uusimmassa kokoelmassa osaksi muuta tekstiainesta entistä pakottomammin.

Teos rakentuu kahden naisen kasvutarinaksi. Keskeislyyriset rivit kasvavat arkaaisia, lähes myyttisiä kerrostumia. Samanaikaisesti puhujat ovat kokemuksessaan sidottuja konkreettiseen olemiseen, maahan ja omaan kehoonsa.

Vuorinen kuvaa sekä nuoren naisen riemukasta ruumiillisuutta että vanhuuden ja kuoleman vähittäistä lähestymistä tavalla, jonka uskon olevan ylikulttuurinen.

Teoksen fragmentaaristen tapahtumien ja kielen takaa ei tarvitsekaan hahmottaa kokonaisia henkilöitä. Lukija alkaa itse huomaamattaan luoda puhujalle kasvoja ja historiaa.

Inhimillisen olemisen ajallisuus asettuu teoksen runoissa ristivaloon. Puhujat ovat vääjäämättömästi osana ajallista jatkumoa, mutta kapinoivat katoavaisuuttaan vastaan. Teema kiertyy koskettavasti yhdeksi pääuomista.

Inhimillisen olemisen ajallisuus asettuu teoksen runoissa ristivaloon. Puhujat ovat vääjäämättömästi osana ajallista jatkumoa, mutta kapinoivat katoavaisuuttaan vastaan. Teema kiertyy koskettavasti yhdeksi pääuomista.

”Ja äkkiä vuorokausi on taas tarpeeksi lämmin / fotosynteesi alkaa alusta, nuoret räjähtävät / täyteen mahlaa ja klorofyllia / […] / ja rinnassa luunapin alla käy valkoinen leimahdus / tiiliseinät avautuvat kuin näkisit / ne viidenkymmenen vuoden päästä”.

Päällimmäiseksi ajatukseksi Vuorisen teoksesta jää ilmaisun ihmeellinen vaivattomuus. Tekstin rytmiin on helppoa heittäytyä, eikä säevyörytyksessä tunnu olevan mitään liikaa.

Lopulta hahmottuu selkeä kaari, mutta koko tunneskaalaa liikuttavat kauniit hetket toimivat yhtä tehokkaasti pieninä kerta-annoksina.

Lopulta hahmottuu selkeä kaari, mutta koko tunneskaalaa liikuttavat kauniit hetket toimivat yhtä tehokkaasti pieninä kerta-annoksina.

Jaakko Mikkola

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.