Kirjat

Murhia sukukartanossa

Kirjat | Turun Sanomat 26.6.2012 03:30 |

• Carita Forsgren: Perintö. Otava 2012. 287 s.

Aluksi tuntuu vaikealta hyväksyä, että Carita Forsgren rakentelee Tampereen seudulle mahtavaa kosmetiikkaimperiumia sukukartanoineen ja murhamysteerioineen, mutta kun vauhtiin päästään, ei Perintö-romaanin miljöötä jaksa enää kummeksua. Itse asiassa suomalainen luonto on sen verran hyinen ja metsä synkkä, että sinne mahtuisi enemmänkin hämäräperäisiä kuolemantapauksia.

Tapahtumien keskiöön pääsevät sisarukset Okko ja Elli, riitaisessa suvussa aikuisiksi kasvaneet perheyhtiön lapsettomat perilliset.

Pikkuhiljaa mukaan ujutetaan lisää henkilöitä, kuten edellisten puolisot sekä vanhemmat uusine kumppaneineen. Vaikka hyvät ja pahat erotellaan selkein vedoin, varsinaista sankaria on turha hieman paperisen makuisesta henkilökaartista hakea. Muutamaa onnistunutta keskustelua lukuun ottamatta ihmiset jäävät etäälle toisistaan, ja parisuhteissa on aina meneillään valtataistelu, vaikka yhteen olisikin menty rakkaudesta. Mitä pidemmälle päästään, sitä epävarmemmaksi käy onnellisen loppuratkaisun löytyminen, mikä toisaalta on hyvä ominaisuus lajityyppiä ajatellen.

Vaikka en ihastunut henkilökuvauksiin, pidin kovasti Forsgrenin tavasta kuljettaa juonta. Kronologian asemesta kirjailija näyttää nopeita ja selkeästi määriteltyjä tilanteita vuorotellen menneisyydestä ja nykyisyydestä. Vauhti on melkoinen, kuten nykyajan jännityssarjoissa on tapana. Näistä välähdyksistä lukija saa koottua katastrofista alkaneen tapahtumasarjan kokonaisuudessaan kuin palapelin.

Lopputulos on siis pääpiirteittäin tiedossa heti, mutta mielenkiintoista on, miten siihen päästään. Forsgren osaa taitavasti pimittää ja jakaa tietoa pienissä annoksissa. Matkan varrella onkin sitten aikaa pohtia, kuka on suurin syyllinen ja pyhittääkö tarkoitus keinot.

Luulo on aina eri asia kuin totuus, ja tällä asialla Forsgren onnistuneesti leikkii.

MARI VIERTOLA

TSTV - uusimmat