Keskiviikko 23.8.2017Varma, Signe

Fantasia ja scifi ovat vakiinnuttaneet paikkansa suomalaisten kirjahyllyissä

Kummankin lajityypin suosio vaikuttaisi jopa kasvaneen kymmenessä vuodessa.

Haluatko
lukea lisää?

Hanki rajaton
lukuoikeus.

Katso tarjous.

Sinulla ei ole voimassa
TS-tilausta tai nykyiseen
tilaukseesi ei kuulu
lukuoikeutta. Vaihda
tilauksesi yhdistelmäksi.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Yhteiskunnalliset ulottuvuudet ja scifi
Eskapismiahan tuo, mutta sai uusi ulottuvuuksia nyt kun aloittelin uudelleen nuoruuden harrastusta keräillen muutaman hyllymetrin luettavaa nettihuutokaupoista, ja vaikeammin saatavat kappaleet antikvariaateista.
Eikä ollut kirpparihinnoissa! Maksellessani esimerkiksi 50 - 60 euroa kappaleelta vanhoista Asimovin teoksista, tuli mieleen, että onkos nyt jokin muukin kuin kaupallinen syy, miksei näitä 70- ja 80- luvuilla painettuja suomennoksia tehty enää sen jälkeen?
Lukiessa niitä ahaa elämyksiä sitten alkoi tulla. Ne nettihuutokauppojen kirjastonpoistot takakannen sisätaskuun unohtuneine kirjaston leimakortteineen kertoivat, että lainaus oli vilkkaampaa 80-luvulla. Juuri silloin kun aihe oli itsellänikin pinnalla, mutta lainausleimat harvenivat, ja loppuivat 90-luvulle tultaessa. Kaava oli sama kaikissa kirjoissa joissa tuo leimakortti oli tallessa.
Sattumoisin oma kiinostukseni aiheeseen hiipui myös tultaessa 90-luvulle. Oikeastaan kuin näitä leimoja mukaillen.
Asimovin Säätiö-trilogia on juuri lomilla luettu, ja laittoi aivot toimimaan.
Niin. "Säädeltiinkö" minut muiden mukana olemaan enään kiinnostumatta scifistä? Näissä kun näyttää olevan tietynlaisia yhteiskunnallisia otteita, jotka osaa huomata vasta nyt vanhemmilla päivillään.
Väitän että syynä ei voi olla se että näissä osittain varsin vanhoissakin teoksissa (esim. Säätiö trilogia 1951-1953) teknologiaan liittyvät kuvaukset ovat vanhentuneet, kuten joku väitti, vaan se että ne esittävät kaikennäköisiä yhteiskunnallisia teemoja, joista voi joku vielä saada päähänsä jotakin ja ryhtyä politiikkaan...

Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.