Lauantai 1.8.2015Maire
Kirsti Ellilä

Rakkaudesta eläimiin

• Kirsti Ellilä: Majavakevät. Kuv. Kirsi Haapamäki. Karisto 2012. 187 s.

• Lin Hallberg: Eppu etsii kotia. Kuv. Margareta Nordqvist. Suom. Marvi Jalo. Tammi 2012. 123 s.

• Lin Hallberg: Älä pelkää, Sinttu! Kuv. Margareta Nordqvist. Suom. Marvi Jalo. Tammi 2012. 145 s.

• Merja ja Marvi Jalo: Jesse seurapiirikoira. WSOY 2012. 152 s.

Alakoululaisten joukosta erottuvat omaksi ryhmäkseen sydänjuuriaan myöten eläinrakkaat tytöt. Kiintymyksen kohde taitaa useimmiten olla hevonen tai koira, mutta löytyy persoonallisempiakin vaihtoehtoja. Pääasia, että on joku oikeasti elävä, josta voi pitää huolta ja jota voi tulisesti rakastaa, vaikka on itse vielä pieni ihminen.

Ruotsalainen parivaljakko Lin Hallberg ja Margareta Nordqvist ovat kehittäneet heppahulluille hyväntuulisen Sinttu-sarjan, ja nyt samoilta tekijöiltä on suomennettu ensimmäinen Eppu-kirja. Erikoiselta tosin tuntuu se, miten paljon kirjat muistuttavat toisiaan kuvitusta myöten. Älä pelkää, Sinttu ja Eppu etsii kotia vievät molemmat lukijansa pikkukaupungin tallille, ja hevosten hoitoa sekä ratsastustuntien kulkua seurataan asiantuntevasti. Sekä Elsa että Elina rakastavat ponejaan ja kaikkea niihin liittyvää lannan lapioinnista alkaen, mutta onnistuvat silti olemaan aivan tavallisia pikkutyttöjä My Little Pony -leikkeineen.

Näillä talleilta puuttuvat tavanomaisten hevoskirjojen pahikset ja juonittelut, vaikka kaikenlaista tapahtuukin. Suurimmat riidat syntyvät kuitenkin kateudesta, ihan niin kuin rakkaan harrastuksen parissa oikeastikin voisi käydä.

Rettiginrinteenkoirarouvat

Edellä esiteltyjen teosten suomentaja Marvi Jalo on itsekin tunnettu hevoskirjoistaan, mutta yhdessä Merja Jalon kanssa kirjoitettu Jesse-sarja on tarkoitettu koirien ystäville. Sarjan 16. osa Jesse seurapiirikoira etenee hyvin kevyenä ja turhankin vuoropuhelupainotteisena tapahtumien ketjuna, jossa kaverukset Jenna ja Hannele ulkoiluttavat omia tai lainakoiriaan ja todistavat aikuisten hassua kohellusta.

Kirja ansaitsee tulla mainituksi lähinnä siksi, että tapahtumat keskittyvät aivan Turun keskustaan, ja pääosan tytöiltä nappaavatkin Rettiginrinteen hienot rouvat koirineen.

Muukalaisenasemassa

Omaa luokkaansa eläinkirjojen joukossa on kuitenkin Kirsti Ellilän Majavakevät. Se on kertomus yksinäisestä ja kiusatusta Hilla-tytöstä, joka pystyy ymmärtämään paremmin eläimiä kuin ihmisiä. Lähilammelle muuttanut majavapariskunta saakin Hillasta kiihkeän puolustajan, kun omaisuudestaan huolestunut maanomistaja yrittää omavaltaisesti tuhota pesän.

Majavakevät rinnastaa hyvin Kolumbiasta adoptoidun tytön ja Kanadasta Suomeen tuotujen majavien kohtalon. Muukalaisten on joskus tavattoman vaikea sulautua suomalaiseen ympäristöön, vaikka haluja olisikin. Ja pitääkö tosiaan muiden tahdosta muuttua vallan toiseksi ihmiseksi, kysyy Ellilä.

Uusien henkilöiden ja Hillan muutoksen myötä teokseen saadaan hieman maagisia sävyjä, mutta taianomaisuutta voisi olla enemmänkin.

Kaisa Haapamäen kuvitus on juuri sopivan salaperäinen. Äkkiseltään värittömiltä näyttävät piirrokset paljastavat etsijälle vettyneen ja risuisen rapakon viileän kauneuden.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.