Kirjat

Nykyajan Louhi ja Ilmarinen dementiakodissa

Kirjat | Turun Sanomat 21.4.2012 03:30 |

• Seija Vilén: Pohjan akka. avain 2012. 236 s.

Seija Vilénin toista romaania, Pohjan akkaa, ei voi syyttää lukijan aliarvioimisesta, helppoudesta tai tavanomaisuudesta. Pikemmin Vilén luottaa liikaa lukijan kykyyn ja viitseliäisyyteen yhdistellä romaanin moneksi leviäviä tasoja toisiinsa.

Pohjan akkaa lukiessa palaa useammankin kerran taakse päin etsien syntyjä syviä ja tapausten kulkuja: romaani on monimutkainen, välillä rasittavuuteen asti. Silti Pohjan akka on kiinnostava sommittuma, jossa Vilén sovittaa Kalevalan tapahtumia uusiksi.

Pohjan akka keskittyy Louheen, Pohjolan emäntään ja tekee tästä tulkinnan, jossa mahtavasta naisesta tulee ennen kaikkea äiti. Kalevalan miehistä maailmaa Vilén syytää muutoinkin läpi naisnäkökulmaisten lasien. Vilén tarjoaa oman versionsa aina kiinnostavasta asiasta eli siitä, mikä kaikkien himoama Sampo oikein on.

Louhen tarinaa käydään naisen itsensä näkökulmasta, vanhahtavalla kielellä ja sanastolla.

Välillä romaani hyppää toiseen ulottuvuuteen, dementiasta kärsivien vanhusten hoitokotiin.

Näiden kahden ulottuvuuden välistä suhdetta ei kirjoiteta auki, vaan yhteys jätetään lukijan pääteltäväksi. Ulottuvuuksien sisälläkin hypitään aihelmista toisiin ja rakennetaan monta temaattisen seurannan polkua. Niillä kulkeminen on hankalaa.

Myyttinen maailma siis törmäytetään unohtuvien sanojen ja vanhusten vaipanvaihdon arkitodellisuuden kanssa tavalla, joka yhtä paljon ärsyttää kuin kiehtoo. Sillä Vilén ei tee helpoksi lukijan osallistua tutkimusmatkaansa kalevalaiseen maailmaan romaanin rakenteellisen monipolvisuuden takia.

Sanaseppo Ilmarinen

Romaanissa ei siis pelkästään käydä läpi eepoksen tapahtumia, vaan ne rinnastetaan nykyhetken henkilöihin. Dementiaa sairastavaa Louhea käy hoitokodissa katsomassa ja kuuntelemassa hänen vävypoikansa Ilkka, nykyversio Ilmarisesta. Ilmarisen ja Louhen suhde nostetaan keskeiseksi molemmissa romaanin ulottuvuuksissa.

Ilkka kuvautuu myyttiseksi sepäksi ja samalla sanasepoksi, joka haluaa kirjailijaksi. Ilkka haluaa itseään kutsuttavan Pertti Niemiseksi eli nimellä, joka on suomalaisesta (laulu)lyriikan maastosta kovin tuttu. Ilkka haastattelee Louhea romaanikäsikirjoitus mielessään.

Ilkka/Pertin kokemukset luovan kirjoittamisen kursseilta ja pohdinnat oman kirjoitustyylin etsimisestä sekä oman elämän vaikeat vaiheet arkityössä kalatehtaalla sekoittavat Pohjan akan pakkaa lisää.

Kielen poljennosta ja tekijän perehtyneisyydestä viehättyy, vaikkeivät tekijän tulkinnat Louhesta mitään mullistavaa tuo esiin.

Pikemmin Louhesta tehdään yksi lisäsolmuke pitkään vahvoista äitihahmoista sommiteltuun ketjuun.

Ilkka-Pertti-Ilmarinen on hahmona mielenkiintoisempi, ja Vilén kirjoittaa ansiokkaasti esiin jo Kalevalassa mieheen liittyvän piirteen. Vaikka Ilmarinen on seppä, käsityöläinen, hän on myös tekijä, taiteilija, joka luo vaikka kultaisen naisen tai sitten romaanin.

KAISA KURIKKA

TSTV - uusimmat