Lauantai 10.12.2016Jutta

Maahanmuuttajan elämää
unelmien suurkaupungissa

Irlantilaisdraama nostaa esiin kunnon ihmiset, jollaisista
elokuvat harvemmin
viitsivät kertoa.

Brooklyn kuvaa toiseen maahan muuttamista ja ihmissuhteita ilman Hollywood-tuotannoille tyypillistä paisuttelua. 1950-lukulaisissa maisemissa nähdään muun muassa Emory Cohen (Tony) sekä Saoirse Ronan (Eilis).
Brooklyn kuvaa toiseen maahan muuttamista ja ihmissuhteita ilman Hollywood-tuotannoille tyypillistä paisuttelua. 1950-lukulaisissa maisemissa nähdään muun muassa Emory Cohen (Tony) sekä Saoirse Ronan (Eilis).

Elokuvat

Brooklyn

Ohjaus: Jack Crowley.

Kinopalatsi 9. K12, 1h 52min.

HHHH

Elokuvien kyky tarttua tavallisten ihmisten elämään ei ole kummoinenkaan. Tavallisuudessa ei katsota olevan draamaa. Jos muita kuin erikoisammattilaisia tai välitilojen hahmojen kuvataan, nekin ovat sitten ihmisiä laitimmaisten kokemusten äärellä. Colm Tóibinin romaaniin perustuva Brooklyn on perustavalla tavalla erilainen elokuva. Se melkein hätkähdyttää. Tavallisuus käy erikoistehosteesta. Vau, miten tuo tehtiin?

Tarina kertoo 1950-luvun alussa Irlannista New Yorkin Brooklyniin muuttavasta ujosta tytöstä, josta kokemukset kasvattavat naisen. Kohtaukset tyttöjen asuntolan päivällispöytäkeskusteluista ovat uuden ja vanhan maailman ristiriidoista kumpuavaa hillittyä komiikkaa. Asiakaspalvelutyö suuressa tavaratalossa ja suhde italialaiset sukujuuret omaavaan mukavaan putkimieheen kasvattavat nuorta ihmistä ja tyynnyttävät vihreälle saarelle suuntautuvan kaipauksen aallot.

Brooklyn on elokuva kasvamisesta ja maahanmuutosta, mutta se ei esitä teesiä eikä läikytä suuria tunteita. Ihmiset tekevät töitä, elävät arkeaan, seuraustelevat ja ruokailevat. Elokuvasta on aivan turha hakea maahanmuuttotarinoista muuten tuttua naturalismia, jossa lika, väkivalta ja kurjuus puskevat ihmispolot kumoon.Brooklyn on klassisen Hollywoodin mallien mukainen naiselokuva, mutta se ei ole weepie, kyynelten melodraama. Tekijät eivät ylitulkitse tunteella tavallisten kunnon ihmisten elämää edes silloin, kun tyttö palaa kotimaahansa sisaren kuoleman jälkeen ja suhde varakkaan ja komean irlantilaispojan kanssa uhkaa tulla aiemmin jo hankitun onnen tielle. Brooklyn on vaatimattomuudellaan jopa hämäävä tarina arkisisista asioista. Toiseen maahan muuttaminen ja ihmissuhteen viritteleminen ovat järisyttäviä asioita, vaikka ne kuvataan niin pienesti kuin mahdollista. Teatteriohjaaja on löytänyt kerrontaansa juuri ne vaimeasti hohtavat helmet, joista yhteen pujotettuina kasvaa vaikuttava, vaikkakin ulkoisesti jopa puhtoinen elokuvallinen taideteos.

Voi melkein kuvitella tuotantopalavereja, joissa sovittiin että mitään ei sitten viedä yli, korosteta tarpeettomasti, ohjata tai näytellä asenteella. Brooklyn kuin ympäristönsä, 1950-luvun maltillisen ja laadukkaan esinemaailman toisinto elokuvallisen kerronnan muodossa.

Vuoden 1952 menestyselokuvat Vaitelias mies ja Laulavat sadepisarat tuovat Hollywoodin glamourin taustakajoa kohtauksiin, joissa ihmiset kertovat haaveistaan ja elävät arkeaan. Irlantilaissiirtolaisilla on jalat maassa. Heillä on katolinen usko moraalin perustana, kova työetiikka ja hötkyilemätön luonteenlaatu.

Amerikkalainen unelma voi olla keskiluokkainen ammatti suurkaupungissa. Päähenkilö palvelee asiakkaita, mutta opiskelee kirjanpitäjäksi. Ei ole tarvetta unelmoida kasvoista mainoskuvissa tai suurista rikkauksista. Toteutettavissa olevat haaveet riittävät vallan hyvin. Brooklyn saattaa aluksi näyttää sievän varovaiselta, mutta se on rohkea elokuva. Se uskaltaa jarruttaa kun muut kiihdyttävät.

Se menee pikkuasioihin kuin toiset paisuttavat. Se katsoo ihmisiä eikä näe karikatyyreja. Se kuvaa rakkautta, mutta ei todellisuudesta ulos kohottavan ihmemaana, vaan työnteon rytmittämään elämään kuuluvina onnen ja ujouden hetkinä.

Tyynnyttävän tavallisuuden illuusion taustalla on tarkka suunnitelma siitä, miten kunnon ihmisten normaalin elämän kuvaus, tuo elokuvallisesti hyvin epätavallinen asia, voidaan toteuttaa klassisella tyylillä, mutta niin ettei vaivuta yhdentekevyyteen. Lopputulosta voi pitää pienenä ihmeenä, etenkin kun sitä katselee tunneimpulsseissa sätkivää elokuvallista valtavirtaa vasten.

Kari Salminen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.