Maanantai 11.12.2017Taneli, Tatu, Daniel

Elokuva-arvio: Punk-anarkiaa ja perheriitoja

J-P Passi/Mouka Filmi
Niin meni taas hermo. Tokasikajuttu jatkaa suomalaisen punk-bändin Pertti Kurikan Nimipäivien tarinaa loppuun saakka.
Niin meni taas hermo. Tokasikajuttu jatkaa suomalaisen punk-bändin Pertti Kurikan Nimipäivien tarinaa loppuun saakka.

Tokasikajuttu

Ohjaajat Jukka Kärkkäinen ja J.P. Passi.

Kinopalatsi: K7, 1h 39min.

HHHH

Pääosissa olivat Kari Aalto, Sami Helle, Pertti Kurikka ja Toni Välitalo. Yhdessä he olivat kehitysvammaisten miesten punk-bändi Pertti Kurikan nimipäivät. Bändi lopetti toimintansa viime vuoden joulukuussa.

Elokuvassa Tokasikajuttu miehet palaavat pääosiin. Kovasikajuttu on saanut jatkoa. Uutuus keskittyy bändin epäonniseen euroviisukeikkaan ("v...n Eurooppa") ja ilmiselvästi sen jälkimainingeissa alkaneeseen hajoamiseen.

Tokasikajuttu on mahdottoman viihdyttävästi annosteltu kappale suomalaisen punkin anarkiaa, mutta sillä on traagistakin sanottavaa. Sankarit puhuvat Jumalasta, eläinten pieruista ja naisista, joista yhdellä on kaksi kosijaa. Aivan aluksi rumpali etsii vessaan: "Hirvee kakkahätä." Apua tarvitaan nyt eli heti.

Kohtaus on oireellinen. Missä ovat nuorten jäsenten vanhemmat, missä eduvalvojat ja muut asioista vastaavat? Tietysti heitä on, mutta kuvissa on lähinnä vain bändin jäseniä harrastamassa perheriitojan. Olisi hyvä kuulla myös siitä puolesta, jota ei normaalisti esitellä. Kuinka tämä vähän alle 300 keikkaa 16 eri maassa tehnyt bändi toimi? Ketkä pyörittivät sirkusta ja miten?

Seuraukset eivät nimittäin olleet kaikilta osin hyviä.

Tokasikajuttu on sekä raivokkaan hauska että kovin surullinen tapaus. Soittajat käyvät läpi loputtomia palavereja, joissa loukataan ja sätitään, ja välillä myös halataan ja itketään. Tunteet ovat pinnassa kaiken aikaa. Kova tekemisen tahti, turhan isot kuviot, ulkomailta tulevat vaatimukset ja sisäiset erimielisyydet kiristävät pinnaa, ja silloin leimahtelee. Kansainvälisissä lehdistötilaisuuksissa on sentään vapautuneen absurdia loistoa.

Mutta silti: ehkä olisi kannattanut kuunnella solistin tekstejä vähän tarkemmin. "Aina mun pitää..."

Kun Pertti Kurikan Nimipäivät esiintyy ulkomailla, suomeen sekoittuu englantia, josta kaikki saavat selvää vaikka lausunta olisi mitä. Fuck fuck fuck ja no no no ovat hyvin ilmeisiä sanavyörytyksiä ulkomaanelävien korville.

Osa punk-anarkiasta on aina esitystä, mutta miehissä havaitsee myös aitoa turhautumista siihen, miten isoksi ja rankaksi kaikki on mennyt. Kovasta hommasta he itsekin puhuvat. Kun julkisuuden pyöritykseen tottumattomat kehitysvammaiset ajetaan äärirajoille työtahdin takia, on kaiketi odotettavissa, että riitojakin tulee. Milloin kukakin on soittanut huonosti tai on muuten vaan valmis eroamaan. Voima- ja leimasanatkin lentelevät, ja sitten ollaan taas ihan veljeksiä halipiirissä.

Pertti Kurikan Nimipäivät oli aidosti punk-henkinen ilmestys, epätodennäköinen suurten lavojen vieras. Viimeisellä keikalla kerrotaan, että nimihenkilö itse, bändin kitaristi, lähtee ja jää eläkkeellä. Kuvista päätellen tapahtumassa oli villiä vapautta jopa enemmän kuin järjestyssäännöt sallisivat. Mutta sellaista se punk on, piittaamattomuutta kehyksissä ja raivoa rajoilla.

Kari Salminen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.