Torstai 14.12.2017Jouko

Elokuva-arvio: Emojit päästetään irti

Pienet ja värikkäät kuvasymbolit eivät lähde lentoon emojien omassa elokuvassa.

Sony Pictures
Keltaisella Genellä riittää emoji-tunteita. Yläfemma vasemmalla säestää.
Keltaisella Genellä riittää emoji-tunteita. Yläfemma vasemmalla säestää.

Emoji-elokuva.

Ohjaaja Tony Leondis. Kinopalatsi. K7, 1 h 27 min.

*

Sen piti olla varma hitti. Sonyn animaatio-osasto tiesi, että nuoret katsojat haluavat nähdä juttuja, jotka he entuudestaan tuntevat. Studio keksi: tehdään emoji-elokuva. Mutta jotain meni radikaalisti pieleen.

Emoji-elokuvan ainoa ansio on sen merkillisen surrealistinen ”tuotannonsuunnittelu”, joka animaatiossa tarkoittaa vain sitä, että joku on visualisoinut omassa Texopolis-todellisuudessaan elävien hahmojen maailman käyttäen viistoa graafista mielikuvitusta.

Vaikka tarina on vaatimaton versio Pixar-yhtiön Inside Out -animaatiosta, visuaalisesti ollaan jossain japanilaisperäisen sekopäisyyden ja amerikkalaisen Paavo Pesusienen taajuuksilla.

Gene on pieni emoji, joka tahtoo tehdä apaattiset vanhempansa tyytyväisiksi tekemällä jotain. Hän tahtoo ihan itsensäkin vuoksi olla jotain. Lapset ja teinitkin ovat sellaisia. Heidän täytyy löytää jossain vaiheessa paikkansa maailmassa tai ainakin oma merkityksensä.

Gene haluaa olla pätevä pieni emoji. Kun hän saa ensimmäisen keikkansa ja astuu emojien lokerikkotyöpaikalle, kaikki menee pieleen. Genen pitäisi vain rynnätä koulupojan älypuhelimeen ja siitä eteenpäin ilmaisemaan nuoren miehen tunnetta tyttöä kohtaan, mutta Gene flippaa.

Pieni sankari-emoji nimittäin on erilainen nuori. Hänelle on valtava määrä sekalaisia ja sekavia tunteita. Muut emojit ovat yhden tunteen, ilmeen ja toiminnan hahmoja. Jopa kakkaemoji on tavallisen persoonaton tapaus.

Kohta alkaa Genen ja hänen kaveriensa, joista toinen on hyvin kätevä Yläfemma, ”appinen matka” pitkin verkkoja. Vastaan tulee ihmeellisiä ilmestyksiä ja tosijuttujakin kuten Spotify.

Emoji-elokuva kuulostaa konseptina kiehtovalta, mutta toteutus ei ole idean tasalla. Sonylla on saatu aikaan kylmäävä tuote, joka rahastaa tunteet pikamerkeiksi latistavilla symboleilla. Koko maailmahan ne tuntee. No niin tunteekin, mutta tekijät unohtivat veivata merkkien ympärille kunnon tarinan.

Hahmojen kiinnostavuuden puutteesta ei voi liikoja valittaa, koska emojien tehtävänä on olla yksiulotteisia. Siitä sen sijaan voi, että mitään kunnon koukkua ei ole keksitty taustalle. Huumorikin on ihmeen väkinäistä.

Emoji-elokuva on nuoren seikkailijan matka kohti omaa identiteettiä. Perustalla on siirtymäriitti lapsuudesta merkitsevään olemassaoloon.

Ihmeellinen tunteettomuus määrittää elokuvaa, josta olisi voinut kehittää aivan mitä hyvänsä villiä. On vaikea käsittää, että suomalaisen Rovion Angry Birds -elokuva aikanaan niin tuomittiin. Se on oikeasti dramaattinen ja hauska seikkailu pelitaustastaan huolimatta.

Emoji-elokuva on saanut maailmalla yksiselitteisen tuomion. Parhaan arvion esitti tavallinen katsoja, sarkastinen nuori, joka näki elokuvassa oman elämänsä traagiset puolet. Emoji-elokuva on lattea, typerä, lyhyt ja muuta sellaista. Se on siis kuin nuorten ihmisten elämä sosiaalisissa verkoissa ja jatkuvissa kontakteissa, joiden keskellä he ovat sittenkin yksin ja kovin tylsistyneitä. Mitkään vempeleet eivät muuta asiaa.

Animaatio voidaan nähdä oireyhtymänä nykyaikaisesta verkostoituneesta elämästä, digitaalisten kenttien epäsosiaalisesta sosiaalisuudesta ja elektronisesta vieraantumisesta. Näin masentavaa se on, kun ei muuta voi kuin huutaa tai iloita toisten virtuaalisessa seurassa latistamalla oman elämänsä muutamiksi merkeiksi. Emoji-elokuva kertoo tahattomasti syrjäytyneestä elämästä, vaikka se varmasti haluaisi kertoa jostain muusta.

Kari Salminen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.