Tiistai 21.2.2017Keijo

Elokuva-arvio: Siperialainen kärsimyksen fresko

Agnese Zeltina
Melanijan tie on ollut kotimaassaan Latviassa valtaisa yleisömenestys.
Melanijan tie on ollut kotimaassaan Latviassa valtaisa yleisömenestys.

Melanijan tie.

Ohjaaja Viesturs Kairišs. Kinopalatsi. 1 h 59 min, K12.

****

Kesällä 1941 neuvostojoukot karkottivat yli neljäkymmentätuhatta latvialaista, liettualaista ja virolaista Siperiaan. Yksi heistä oli riikalainen Melanija Vanaga (1905–1997), joka vietti maailman perimmäisessä kolkassa kuusitoista vuotta ennen kuin palautettiin takaisin.

Vanaga kirjoitti aiheesta muistelmateoksen, jonka ohjaaja Viesturs Kairišs on nyt kääntänyt elokuvaksi. Virolaisia elokuviahan meillä on nähty jonkun verran, mutta latvialais-tsekkiläis-suomalaisena yhteistyönä toteutettu Melanijan tie on tervetullut esimerkki muusta baltialaisesta elokuvantekemisestä.

Melanijan tie tuo mieleen Andrei Tarkovskin runollisen elokuvakerronnan, mutta myös Steven Spielbergin sotakuvausten realistisen ilmeen. Kuvaaja Gints Berzins on hakenut sävynsä mustavalkokuvaukseen Janusz Kaminskin kuvaamasta Schindlerin listasta (1993).

Elokuva alkaa vaikuttavalla jaksolla, jossa joukko naisia matkaa suljetussa junanvaunussa kohti tuntematonta päämäärää. Ulkoa kuuluvat tuskanhuudot ja laukaukset kertovat, että jotain pahaa on luvassa. Ahdistus ja klaustrofobia kasvavat.

Täydellisesti eheää draaman kaarta ei Melanijan tiestä löydy. Elokuva on pikemminkin synkkä tunnelmakuva elämästä Siperiassa. Vuodenajat vaihtuvat yllättäen. Aluksi eletään kesää, sitten on talvi, kohta taas kesä. Arki on kuitenkin samanlaista.

Ajan kulu menee sekaisin, niin kuin se varmaan meni Siperiassa eläneidenkin päässä. Jussi Rautaniemen (Hymyilevä mies, Korso) leikkaus rytmittää tilanteet vaikuttavaksi kokonaisuudeksi, siperialaiseksi kärsimyksen freskoksi.

Pääosaa esittävän Sabine Timoteon ilme synkkenee vakuuttavasti ja kääntyy kohtaus kohtaukselta sisään päin. Ylitetään kynnys jolloin ihmisen ei enää tarvitse valittaa kärsimyksestään, kaikki näkyy jo hänen silmistään.

Henri Waltter Rehnström

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.