Maanantai 27.3.2017Sauli, Saul

Elokuva-arvio: Nainen rakastuu rakkauteen

Marion Cotillard antaa psykoseksuaaliselle melodraamalle kasvot ja luonteen.

Les Productions du Trésor
Gabrielle (Marion Cotillard) on niin kauhean yksin jopa ihmisten keskellä. Tosirakkauden idea sulkee naisen omaan kuplaansa.
Gabrielle (Marion Cotillard) on niin kauhean yksin jopa ihmisten keskellä. Tosirakkauden idea sulkee naisen omaan kuplaansa.

Kaikki mitä rakastimme.

Ohjaus: Nicole Garcia.

Kinopalatsi: K12, 2h 1min.

**

Rouva Bovary on muuttanut 1950-luvun Ranskaan. Nainen tuntee yhä himoa romantiikkaan. Sinne on päätynyt myös Tolstoin Anna Karenina, nainen, joka antaa oikuttelevan luontonsa myrskyjen viedä vaikka tarjolla olisi tosielämääkin. Pannaan pakettiin vielä Humiseva harju, jonka Catherine on taas turhan villinä.

Italialaisen Milena Agusin melkein postmodernisti taustojaan uudelleenmiksaavan romaanin on kääntänyt siirappiseksi melodraamaksi taitava ranskalainen ohjaaja Nicole Garcia. Elokuva saattelee lomittain vanhan romantiikan teemoja ja persoonatonta Harlekiini-kuvastoa.

Ranskalaisuus on melkein päälle liimattua kulttuuripatinaa, joka on nippu tyylikeinoja. Niillä yritetään muutta hattara maalaisateriaksi.

Gabrielle on holtiton nainen, joka halutaan pois kotoa, koska ”hän tarvitsee miehen”. Metsään tai veteeen epätoivon siivittämänä pakeneva nainen heittäytyy mieluusti maskuliinin syliin. Järkiavioliitto duunarin kanssa on pelkkä kauppa.

Sitten romantiikkanarkkarin eteen tulee aivan ihkusti nimetty Andre Sauvage (koristusta komeampi Louis Garrel). Hän on Indokiinan sotaveteraani, sairas, mutta herkkä mies, uljas, haavoittuva ja romanttisen vetäytyvä. Hän vääntäytyy kuolemaa odotellessaan mitä kutkuttavimpiin asentoihin. Ja hän soittaa pianoa.

Täydellistä? No ei. Mies nimittäin katoaa, mutta elämä jatkuu.

Elokuva vaikuttaisi aluksi kertovan tuosta feministien vuosikymmeniä vaalimasta kukasta, naisen halusta, joka ei tottele patriarkaattia. Vähitellen alkaa tulle selväksi, että tässähän kerrotaan kahta tarinaa, sitä, jota Gabrielle uskoo elävänsä, ja sitä, jota hän todella elää.

Elokuvantekijä on kahden vaiheella. Toisaalta lintu olisi kiva päästää vapaaksi ja romanttinen täyteys saavuttaa, mutta ilmiselvää on, että nainenhan on pesunkestävä mulkvisti, joka on rakastunut unelmaan rakkaudesta eikä mihinkään todelliseen.

Kaikki mitä rakastimme on psykosomaattinen sairaskertomus makeutusaineilla. Se ei ole kertomus seksistä ja romantiikasta vaan niitä koskevasta narsistisesta narratiivista, joka tuottaa kärsimystä kaikille.

Loppua ei voi paljastaa, mutta sanottaisiinko vaikka niin, että perspektiivillä leikittely ei ole eduksi teemalle, jota siihen saakka on kehitelty kliseillä ja kauniilla kuvilla.

Rakkaus rakkauteen on siitä viheliäinen asia, että se tuottaa uhreja. Katsoja voi varmasti jossain määrin päättää, samastuuko hän naiseen, jonka todellisuuskosketus on heiveröinen mutta halu ylevä ja polttava.

Kari Salminen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.