Maanantai 21.8.2017Soini, Veini

Haavoittuva paratiisi

TS/New Line Cinema<br />Q'Orianka Kilcherin näyttelemä prinsessa pelastaa kapteeni John Smithin (Colin Farrell) hengen The New World -elokuvassa.
TS/New Line Cinema
Q'Orianka Kilcherin näyttelemä prinsessa pelastaa kapteeni John Smithin (Colin Farrell) hengen The New World -elokuvassa.

Terrence Malick on amerikkalaisen elokuvan suuria yksinäisiä arvoituksia, viimeisin linkki siinä itsepäisten nerojen ketjussa, johon hänen lisäkseen kuuluvat Erich von Stroheim, Orson Welles ja Stanley Kubrick. Tehtyään kaksi 1970-luvun keskeistä mestariteosta - Julma maa (1973) ja Onnellisten aika (1978) - hän katosi vuosikymmeniksi julkisuuden valokeilasta. Painittuaan kaikessa hiljaisuudessa monien keskeneräisten suunnitelmien kimpussa Malick palasi takaisin entistä vaateliaampana, lukuisten hankaluuksien rasittamalla sotafilmillään Veteen piirretty viiva (1998).

The New World on siis yli kuusikymppisen Malickin neljäs elokuva. Sitä ihaillessa kannattaa muistaa hänen olevan täydellisyyden tavoittelija, joka ei jätä mitään sattumien varaan. Pelkästään Onnellisten ajan leikkaukseen ohjaajalta hupeni pari kallishintaista vuotta ja Veteen piirrettyä viivaa Malick tarjosi tuottajalle yhdeksäntuntisena versiona. Näissä tapauksissa hän joutui käytännön pakottamana tyytymään kompromisseihin ja näin lienee käynyt tälläkin kertaa. Mikäli median välittämät tiedot pitävät paikkansa, filmistä kiertää markkinoilla kopioita, joiden kestoissa on noin 20 minuutin eroja. Malickin hyväksymän alkuperäisen laitoksen pituudeksi mainitaan useissa lähteissä kaksi ja puoli tuntia.

Valistusta ja barbariaa

Varhaistöissään ohjaaja näki tärkeänä, että hänen henkilönsä yrittivät irtautua sosiaalisen ympäristönsä talutusnuorasta. Nyt hän painottaa ihmisten osuutta ja vastuuta luonnon muovaamassa tasapainossa. Kun ensimmäiset Englannista purjehtineet laivat vuonna 1607 laskevat ankkurinsa Amerikan rannikolle, niiden mukana matkaavat maahanmuuttajat joutuvat läheltä todistamaan neitseellisen paratiisin haavoittuvuuden.

Tuulessa aaltoilevat ruohikot, auringon polttavia säteitä siivilöivät lehvistöt ja tulokkaita kaukaa viattoman uteliaina tarkkailevat alkuasukkaat sulautuvat maalaukselliseen maisemaan, josta imperialistisen siirtomaapolitiikan lähettämät etujoukot haluavat hyötyä vain sadonkorjaajina.

The New World on eeppinen runoelma kahden kulttuurin kohtaamisesta, jossa molemmat rodut kääntävät esiin valistuneet ja barbaariset puolensa. Se sukeltaa historian yhteen tähtihetkeen osoittaakseen, miten ihmisten laumasieluisuuden vaistoavat ja sen lyhytnäköisyydestä erkaantuvat yksilöt voivat löytää kaikki etniset rajat ylittävän, sanattoman yhteisymmärryksen. Tuntemattomalle mantereelle astuminen merkitsee uuden ajan aamunkoittoa, mutta myös ihmisyyden avointa itsetutkiskelua. Siihen pystyvät kapinoiva englantilaiskapteeni John Smith ja paikallisen kuninkaan tytär, jotka oitis ensisilmäyksellä tunnistavat toistensa pyyteettömyyden.

Prinsessasta aatelisrouvaksi

Sydämen puhtauteen ja väkivallan turhuuteen uskova Smith antautuu intiaaniheimon armoille menettäen melkein henkensä. Tuskin vielä neidoksi varttunut prinsessa pelastaa hänet pulasta ja heidän välilleen leimahtaa rakkaus, jonka vaiheista Disney-animaatio Pocahontas (1995) ammensi sentimentaalisen satunsa. Malick ei puno vastaavaa lemmenlorua vaan antaa katseiden, kosketusten ja vartalon liikkeiden ilmaista pakahduttavaa tunnetta.

Ohjaaja käyttää vain niukasti vuorosanoja, mutta sallii päähenkilöiden lausua ääneen syvimpiä ajatuksiaan ja mietteitään. Luojan taivas kaareutuu suojelevana rakastavaisten peitteeksi samalla kun karu talvi harventaa ankaralla kädellä valkoisten turvakseen paaluttamaa siirtokuntaa. Verisen yhteenoton väistämättömyydelle Malick etsii inhimillistä vaikutinta, selitystä miksi sivistys pyrkii aina alistamaan luontoa ja täydentämään sen kauneuden omalla julmuudellaan.

Elokuvan lopussa rakastetustaan luopunut prinsessa päätyy aatelisrouvaksi Englantiin, jossa rakennukset ovat kivisiä monumentteja ja puistot geometrisella täsmällisyydellä leikattuja sokkeloita. Katsojalle ei tarvitse selkeämmin määritellä hänen onnensa traagisuutta, varsinkaan kun filmin viimeisessä otoksessa uuden maailman villit ikihongat yhä kurkottavat latvuksiaan kohti pilviä.

TAPANI MASKULA

• The New World . Ohjaaja Terrence Malick. (Kinopalatsi 8)

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.