Lauantai 10.12.2016Jutta

Sukupuun liian monta juurta

Janna Räsäsen erinomainen työ Roosana auttaa uskomaan Pahan äitipuolen laimeampiakin konflikteja. Seinälle heijastuu Sari-äitiä näyttelevä Sari Puumalainen.
Janna Räsäsen erinomainen työ Roosana auttaa uskomaan Pahan äitipuolen laimeampiakin konflikteja. Seinälle heijastuu Sari-äitiä näyttelevä Sari Puumalainen.

Teatteri

Kansallisteatteri:
Paha äitipuoli.

Teksti ja ohjaus Marina Meinander ja Kirsi Porkka, lavastus ja puku-

suunnittelu Katri Rentto, valo-

suunnittelu Aslak Sandström,

äänisuunnittelu Mikki Noroila,

musiikki Riikka Talvitie, video-

suunnittelu Pyry Hyttinen.

Kantaesitys Kansallisteatterin

Omapohjassa 18.2.

Kansallisteatterin Omapohjan Paha äitipuoli kääntää katseen yhteisöjen perusyksikköön, perheeseen. Kollektiivisista uhkakuvista ahdistunut teini-ikäinen Roosa kuvaa koulutehtävänään videohaastatteluja, joissa kysyy läheisiltään, keistä kukin kokee perheensä koostuvan. Käsitykset vaihtelevat paitsi sukupolvittain, myös niiden sisällä.

Roosa muuttaa äitinsä Sarin kanssa tämän uuden rakkaan Otson luo. Siskopuolekseen hän saa Otson tyttären, alati liikkeessä olevan Rosan. Uusioperheen reunamille asettuvat Otson ex-vaimo Agneta ja Sarin äiti, tuore leski Mirjami.

Ristiriitaiset käsitykset siitä, kuka kuuluu kenenkin sukupuuhun, ovat polttoainetta konfliktien sumalle.

Marina Menanderin ja Kirsi Porkan yhdessä kirjoittaman ja ohjaaman esityksen keskiöön nousee Sari Puumalaisen näyttelemä Sari. Tilannekomiikan aineksilla näyttämölle rakennetun Pahan äitipuolen nimi juontuu äitipuoliin kohdistuviin myytteihin.

Esityksen ongelma on sen pyrkimys tarttua äitipuoliasetelman ja eriävien perhekäsitysten ohella niin moneen kulmaan uusioperheen tematiikassa. Näyttämösukupuun soisi valikoivan tarkemmin esiin nostamansa juuret.

Tasavertaisina lavatilasta kamppailevat teemat eivät hautaa kaikkia olennaisia taitteita alleen, mutta turhan monta. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että ensi-illassa Paha äitipuoli on vielä kovin tasarytminen.

Perheenjäsenet, motiivinsa ja tragikoomiset tilanteet ovat tunnistettavia kaikki. Mutta taiteelle olennainen syvempi tunnistamisen taso, yllättävä ymmärrys tuoreen havainnon äärellä, jää Pahasta äitipuolesta uupumaan.

Banaalejahan kohtausten tosielämän vastineetkin monesti ovat, mutta usein niissä piilee absurdin siemen, jota näistä ennustettavissa olevista käänteistä ei löydy. Vasta toisen puoliajan ruokapöytäkaaos, jossa vastuusta kaikin voimin kiinni tarraava sukupolvi vauhkoontuu, nappaa absurdista jonkinlaisen otteen.

Kovin harmillinen on Sarin ja Rosan kautta näkyväksi tuodun äitipuoliasetelman jääminen puolitiehen. Konfliktin kärjistyminen on voimakas, mutta toiselle puoliajalle sijoitettuun taitteeseen kaksikon suhteessa esitys ei kunnolla tartu.

Näyttelijät saavat yhtä kaikki materiaalista paljon irti. Sari Puumalaisella ja Juha Variksella on Sarina ja Otsona työkaluja kantaa vaimeitakin kohtauksia. Paljon kannettavaa on myös jälkipolvista parempaa uskovaa Mirjamia näyttelevällä Karin Paciuksella, jonka kaaren palkitsee purkautuminen ruokapöytäkaaoksen jälkeen, kakun jäänteitä kämmeneltään syöden.

Agnetasta olisi hankala saada otetta, ellei häntä tekisi ajatustaan terävästi vaihtava, rytmiltäänkin ihailtava Pirjo Lonka.

Fanni Noroila ja Janna Räsänen ovat erinomaisia Rosana ja Roosana. Noroilan tarkka työ tekee Rosan kaaren kesken jäämisestä entistä valitettavamman.

Räsäsen herkkyys kiteytyy siinä, miten hän kuuntelee. Laimeampiakin konflikteja on helpompi uskoa, kun kääntää katseen sivusta seuraavaan Roosaan.

Jukka Kittilä

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Kittilä
olipa käsittämättömän ohuesti ja ammattitaidottomasti kirjoitettu kritiikki. Onneksi meillä on kriitikkoja jotka ymmärsivät näytöksen teeman. Kittilän pitäisi pysyä peräkylillä kritisoimassa maalaisteatteria ja sitten kun ymmärtää elämästä enemmän kuin sika lampaan takapuolesta, voi alkaa harjoittelemaan muutakin kuin yläasteikäisen raapustuksia.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.