Tiistai 30.8.2016Eemil, Eemeli

Kun on pakko kokea avuttomuutta

Hayley (Kirsi Kärnä) ja Steve (Joni Kuokkanen) ovat vieraantuneet toisistaan ja itsestään.
Hayley (Kirsi Kärnä) ja Steve (Joni Kuokkanen) ovat vieraantuneet toisistaan ja itsestään.

TEATTERI

Rauman kaupunginteatteri: Toisten käsissä.

Käsikirjoitus Laura Wade,

suomennos ja ohjaus Tommi Kai-

nulainen, lavastus- ja pukusuun-

nittelu Kaisa Rasila, kampaukset

ja maskeeraus Tuula Kupiainen-

Koivisto, ensi-ilta 30.1.

Kolmikymppinen Hayley tekee nousujohteista uraa henkilöstöjohtamisen konsulttina. Steven päivät kuluvat pelikonsolin ääressä. Hayleyn ja Steven monotoninen suhde joutuu koetukselle, kun kumpikin tahollaan kohtaa ihmisen, joka haastaa katsomaan elämää uusin silmin.

Englantilaisen (s.1977) kuvaa sattuvasti itsestään ja toisistaan kohtalokkaasti vieraantuneita ihmisiä. Näytelmä suuntaa kriittisen katseen aikaamme, jonka vallitsevia arvoja ovat tehokkuus, oman edun tavoittelu ja voiton maksimointi.

Englantilaisen (s.1977) kuvaa sattuvasti itsestään ja toisistaan kohtalokkaasti vieraantuneita ihmisiä. Näytelmä suuntaa kriittisen katseen aikaamme, jonka vallitsevia arvoja ovat tehokkuus, oman edun tavoittelu ja voiton maksimointi.

Ihmisen mielenmaisemassa ei kuitenkaan ole tapahtunut yhtä hektisiä muutoksia. Tässä suhteessa näytelmä on tiukasti kiinni ajassamme. Se kuvaa osuvasti urbaania yksinäisyyttä, mutta väläyttää näkyviin myös muutoksen mahdollisuuksia ja toivon pilkahduksia.

Tyyliltään realistinen draama keskittyy intensiivisesti neljän ihmisen välisiin suhteisiin ja on tarinatasolla helposti vastaanotettava. Tekstiin on kuitenkin sisäänkirjoitettu kannanottoja ja metaforisia tasoja, syvyyksiä, jotka haastavat pohtimaan sitä, millaisessa maailmassa elämme ja mitä elämältä haluamme.

Käsien vammautuminen antaa fyysisellä tasolla ilmiasun niille tunteille, joiden olemassaoloa Hayleyn ja Steven on vaikea kohdata. Ja joita suoristuskykyä arvostavassa kulttuurissamme ylipäätään on vaikea hyväksyä, koska ne ilmaisevat ”heikkoutta”.

Ihminen joutuu kirjaimellisestikin toisten käsiin, kun kengännauhoja ei enää pysty solmimaan ja syöminen onnistuu vain pillillä imien. Kun kädet kieltäytyvät yhteistyöstä, ihmisen on pakko sallia kivun, pelon, pienuuden, avuttomuuden, tarvitsevuuden sekä nöyrtymisen kokemukset.

Annina Karhu

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.