Lauantai 10.12.2016Jutta

Hyvästä romaanista
tuli erinomaista teatteria

Tommi
Kinnusen
Neljäntienristeys elää näyttämöllä jopa vahvempana kuin kirjan sivuilla.

Riitta Salmisen esittämä Lahja (vas.) on nostettu Neljäntienristeys-näytelmän keskeisimpään rooliin. Lahjan poikaa Johannesta näyttelee Kimmo Rasila ja tämän vaimoa Kaarinaa Ulla Reinikainen.
Riitta Salmisen esittämä Lahja (vas.) on nostettu Neljäntienristeys-näytelmän keskeisimpään rooliin. Lahjan poikaa Johannesta näyttelee Kimmo Rasila ja tämän vaimoa Kaarinaa Ulla Reinikainen.

Teatteri

Turun kaupunginteatteri: Neljäntienristeys.

Tommi Kinnusen romaanista

dramatisoinut Paula Salminen,

ohjaus Susanna Airaksinen,

lavastus Jani Uljas, puvut Tuomas

Lampinen, sävellykset ja ääni

Johanna Puuperä, valo- ja pyro

tekniikka Tero Aalto, naamiointi

Heli Lindholm. Ensi-ilta Logomo-

teatterissa 29.1.

Suomessa on tullut tavaksi dramatisoida menestysromaanit tuoreeltaan näyttämölle. Tommi Kinnusen toissavuonna ilmestyneen esikoisteoksen kohdalla se on kannattanut. Turun kaupunginteatterin Neljäntienristeys ei aja lainavaloilla vaan puhuttelee itsenäisenä taideteoksena, ja on tähän mennessä parasta, mitä teatteri on väistötiloissaan tuottanut.

Teatterikorkeakoulusta ohjaajaksi valmistuva Susanna Airaksinen osoitti jo Turun ylioppilasteatterissa kykyä laajojen kokonaisuuksien hahmottamiseen (muun muassa Talousmusikaali, 2009). Neljäntienristeys on aloittelevan ammattilaisen komea työnäyte ison näyttämökoneiston haltuunotosta.

Neljäntienristeys kertoo yhden suvun tarinaa sadan vuoden ajalta, vuodesta 1895 vuoteen 1996. Tapahtumia käydään läpi neljän henkilön näkökulmasta, ja tarina on jo lukukokemuksena esityksellinen. Henkilöt, tapahtumat ja tunnelmat näkee, kuulee ja jopa haistaa mielessään.

Teatterissa tämä konkretisoituu, mutta mistään romaanin kuvittamisesta ei ole kyse.

Paula Salmisen loistava dramatisointi on toisaalta uskollinen alkuperäistekstille mutta elää ja hengittää omalakisesti. Kun Kinnunen kirjoittaa romaanissaan Marian, Lahjan, Kaarinan ja Onnin näkökulmat peräkkäin, teatterissa ne kerrotaan simultaanisesti ja tasaveroisesti rinnakkain ja lomittain.

Toisin kuin romaani, joka tekee kunkin osan sisällä aikahyppyjä, näytelmä etenee enimmäkseen kronologisesti. Mennyt ja nykyinen ovat kuitenkin samanaikaisesti läsnä, ja elämän kerroksisuus tulee näin artikuloiduksi jopa kirjaa paremmin.

Juuri tämä kerroksisuus, se, miten maailman, yhteisön ja suvun historia sekä omat henkilökohtaiset ratkaisut ja asenteet vaikuttavat meissä, saa kaupunginteatterissa hienon toteutuksen. Se näkyy ja tuntuu näyttelijäntyössä, Jani Uljaan lavastuksessa, Tuomas Lampisen puvustuksessa ja Johanna Puuperän luomassa äänimaailmassa, joka on vaikuttavimpia, mitä olen teatterissa kokenut.

Neljäntienristeys on eräänlaista toiseuden historiaa. Suvun ”kantaäiti” Maria on yksinhuoltaja aikana, jolloin avioliiton ulkopuolinen lapsi oli häpeä ja syy yhteisöstä eristämiseen. Kunnan ainutta kätilöä ei tosin voi tyystin syrjäyttää, ja Mariasta kasvaakin oman tiensä kulkija.

Tytär Lahja kokee äitinsä kohtalon au-lapsen äitinä. Hänestä ei kuitenkaan ole yksineläjäksi, joten hän menee naimisiin, ei tosin lapsen isän vaan toisen miehen kanssa. Onnista tulee hyvä isä, mutta kunnon aviomieheksi hänestä ei ole; hänen seksuaalisuutensa suuntautuu miehiin.

Erilaisuudesta, salaisuuksista, onnen tavoittelemisesta, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kaipuusta, yksinäisyydestä, kykenemättömyydestä puhua ja anteeksiannosta punoutuu Logomo-teatterissa koskettava kudos. Kairautumalla ihmisen herkimpiin kerroksiin esitys ohjailee hellästi hyväksymään, ymmärtämään ja ottamaan avoimesti vastaan sen, mitä elämä tarjoaa. Se ei ole vähän se.

Työryhmällä on synkannut ilmeisen hyvin yhteen, sillä näyttämölle on luotu harvinaisen kokonainen, eheä maailma.

Iloitsen Logomo-teatterissa poikkeuksellisesta lavastusratkaisusta, joka jakaa katsomon kahtia ja tempaa yleisön lähikosketukseen tapahtumien kanssa. Pitkänmallinen näyttämö mahdollistaa dynaamisen liikkeen sekä henkilöiden välisiä suhteita kuvaavan etäisyyden ja läheisyyden vaihtelun. Näyttävästi toteutuvat myös sekä talon rakentaminen että palaminen.

Näyttelijät tekevät erinomaista, tasavahvaa työtä. Erityisen hyvin ohjaaja saa kaivettua heistä esiin ne myötätuntoa herättävät hetket, kun kovuus sulaa ja ihminen paljastaa heikkoutensa ja herkkyytensä.

Kirsi Tarvainen on lähes itseoikeutettu Maria, vahvatahtoinen ja korostuneen itsenäinen nainen. Ristiriitaisuuksien kalvama Lahja nousee näytelmässä keskeisimpään osaan, ja Riitta Salminen on roolissa täydellisen vakuuttava. Järisyttävän huolellisesti ja uskottavasti hän rakentaa kaikki ne muutokset, jotka Lahjassa tapahtuvat.

Riipaiseva on myös Joonas Saartamon omaa piinaansa läpi käyvä Onni. Saartamo sekä kaikkia hänen ihastuksiaan näyttelevä Stefan Karlsson esittävät kohtaamisensa niin luontevasti ja osoittelematta, ettei katsoja voi kuin olla iloinen heidän puolestaan niistä lyhyistä onnen hetkistä, jotka he saavat itselleen.

Ulla Reinikaisen esittämä Lahjan miniä Kaarina erottuu muusta, salaisuuksien painamasta joukosta. Nauravainen ja elämän pienistä iloista, kuten jääkaapista, nautiskeleva Kaarina tuntuu välillä jopa irvistävän kuvasta, mutta se lienee tarkoituskin. Avautuuhan juuri Kaarinan kautta hänen ja Johanneksen (Kimmo Rasila) lapsille mahdollisuus vapautuneempaan elämään.

Irmeli Haapanen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.