Perjantai 30.9.2016Sorja, Sirja, Siru

Hyvästä romaanista
tuli erinomaista teatteria

Tommi
Kinnusen
Neljäntienristeys elää näyttämöllä jopa vahvempana kuin kirjan sivuilla.

Riitta Salmisen esittämä Lahja (vas.) on nostettu Neljäntienristeys-näytelmän keskeisimpään rooliin. Lahjan poikaa Johannesta näyttelee Kimmo Rasila ja tämän vaimoa Kaarinaa Ulla Reinikainen.
Riitta Salmisen esittämä Lahja (vas.) on nostettu Neljäntienristeys-näytelmän keskeisimpään rooliin. Lahjan poikaa Johannesta näyttelee Kimmo Rasila ja tämän vaimoa Kaarinaa Ulla Reinikainen.

Teatteri

Turun kaupunginteatteri: Neljäntienristeys.

Tommi Kinnusen romaanista

dramatisoinut Paula Salminen,

ohjaus Susanna Airaksinen,

lavastus Jani Uljas, puvut Tuomas

Lampinen, sävellykset ja ääni

Johanna Puuperä, valo- ja pyro

tekniikka Tero Aalto, naamiointi

Heli Lindholm. Ensi-ilta Logomo-

teatterissa 29.1.

Suomessa on tullut tavaksi dramatisoida menestysromaanit tuoreeltaan näyttämölle. toissavuonna ilmestyneen esikoisteoksen kohdalla se on kannattanut. Turun kaupunginteatterin ei aja lainavaloilla vaan puhuttelee itsenäisenä taideteoksena, ja on tähän mennessä parasta, mitä teatteri on väistötiloissaan tuottanut.

Suomessa on tullut tavaksi dramatisoida menestysromaanit tuoreeltaan näyttämölle. toissavuonna ilmestyneen esikoisteoksen kohdalla se on kannattanut. Turun kaupunginteatterin ei aja lainavaloilla vaan puhuttelee itsenäisenä taideteoksena, ja on tähän mennessä parasta, mitä teatteri on väistötiloissaan tuottanut.

Teatterikorkeakoulusta ohjaajaksi valmistuva osoitti jo Turun ylioppilasteatterissa kykyä laajojen kokonaisuuksien hahmottamiseen (muun muassa 2009). on aloittelevan ammattilaisen komea työnäyte ison näyttämökoneiston haltuunotosta.

Teatterikorkeakoulusta ohjaajaksi valmistuva osoitti jo Turun ylioppilasteatterissa kykyä laajojen kokonaisuuksien hahmottamiseen (muun muassa 2009). on aloittelevan ammattilaisen komea työnäyte ison näyttämökoneiston haltuunotosta.

Teatterissa tämä konkretisoituu, mutta mistään romaanin kuvittamisesta ei ole kyse.

Toisin kuin romaani, joka tekee kunkin osan sisällä aikahyppyjä, näytelmä etenee enimmäkseen kronologisesti. Mennyt ja nykyinen ovat kuitenkin samanaikaisesti läsnä, ja elämän kerroksisuus tulee näin artikuloiduksi jopa kirjaa paremmin.

Juuri tämä kerroksisuus, se, miten maailman, yhteisön ja suvun historia sekä omat henkilökohtaiset ratkaisut ja asenteet vaikuttavat meissä, saa kaupunginteatterissa hienon toteutuksen. Se näkyy ja tuntuu näyttelijäntyössä, lavastuksessa, puvustuksessa ja luomassa äänimaailmassa, joka on vaikuttavimpia, mitä olen teatterissa kokenut.

Juuri tämä kerroksisuus, se, miten maailman, yhteisön ja suvun historia sekä omat henkilökohtaiset ratkaisut ja asenteet vaikuttavat meissä, saa kaupunginteatterissa hienon toteutuksen. Se näkyy ja tuntuu näyttelijäntyössä, lavastuksessa, puvustuksessa ja luomassa äänimaailmassa, joka on vaikuttavimpia, mitä olen teatterissa kokenut.

Tytär Lahja kokee äitinsä kohtalon au-lapsen äitinä. Hänestä ei kuitenkaan ole yksineläjäksi, joten hän menee naimisiin, ei tosin lapsen isän vaan toisen miehen kanssa. Onnista tulee hyvä isä, mutta kunnon aviomieheksi hänestä ei ole; hänen seksuaalisuutensa suuntautuu miehiin.

Erilaisuudesta, salaisuuksista, onnen tavoittelemisesta, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kaipuusta, yksinäisyydestä, kykenemättömyydestä puhua ja anteeksiannosta punoutuu Logomo-teatterissa koskettava kudos. Kairautumalla ihmisen herkimpiin kerroksiin esitys ohjailee hellästi hyväksymään, ymmärtämään ja ottamaan avoimesti vastaan sen, mitä elämä tarjoaa. Se ei ole vähän se.

Iloitsen Logomo-teatterissa poikkeuksellisesta lavastusratkaisusta, joka jakaa katsomon kahtia ja tempaa yleisön lähikosketukseen tapahtumien kanssa. Pitkänmallinen näyttämö mahdollistaa dynaamisen liikkeen sekä henkilöiden välisiä suhteita kuvaavan etäisyyden ja läheisyyden vaihtelun. Näyttävästi toteutuvat myös sekä talon rakentaminen että palaminen.

Näyttelijät tekevät erinomaista, tasavahvaa työtä. Erityisen hyvin ohjaaja saa kaivettua heistä esiin ne myötätuntoa herättävät hetket, kun kovuus sulaa ja ihminen paljastaa heikkoutensa ja herkkyytensä.

Riipaiseva on myös omaa piinaansa läpi käyvä Onni. Saartamo sekä kaikkia hänen ihastuksiaan näyttelevä esittävät kohtaamisensa niin luontevasti ja osoittelematta, ettei katsoja voi kuin olla iloinen heidän puolestaan niistä lyhyistä onnen hetkistä, jotka he saavat itselleen.

Riipaiseva on myös omaa piinaansa läpi käyvä Onni. Saartamo sekä kaikkia hänen ihastuksiaan näyttelevä esittävät kohtaamisensa niin luontevasti ja osoittelematta, ettei katsoja voi kuin olla iloinen heidän puolestaan niistä lyhyistä onnen hetkistä, jotka he saavat itselleen.

Irmeli Haapanen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.