Lauantai 1.10.2016Rauno, Rainer, Raine, Raino

Yllättävän ylevä

TEATTERI

Töppöhörö.

Käsikirjoitus Juha Hurme, ohjaus

Juha Hurme ja Hanna Brothe

rus, lavastus Matti Rasi ja Juha

Hurme, valosuunnittelu Matti

Tiilama, äänisuunnittelu Raine

Ahonen. Kantaesitys Kansalliste

atterin suurella näyttämöllä 28.1.

Kun taivaallisen kaunis Helinä () heläyttää pehmeällä karjalanmurteella, että ”Kulttuuriha se on se ihmiskunnan vipune ja hanikka, mil myö väännetää meijä elämäkulkuu tään sokian, nuukan ja tappavan luonno armoilta parempaa, lepposampaa ja vähä pitempääkii uomaa”, olen myyty.

Kun taivaallisen kaunis Helinä () heläyttää pehmeällä karjalanmurteella, että ”Kulttuuriha se on se ihmiskunnan vipune ja hanikka, mil myö väännetää meijä elämäkulkuu tään sokian, nuukan ja tappavan luonno armoilta parempaa, lepposampaa ja vähä pitempääkii uomaa”, olen myyty.

Voih, minä ainakin tarvitsin juuri tätä. Muistutuksen siitä, että kulttuuri on ihmisen uteliaisuutta ja kyvykkyyttä, jotta pärjäämme luonnon ja toisten ihmisten kanssa. Se on varmasti päivänselvää monelle Kansallisteatterin ensi-illassa istuvalle, mutta tuntuu silti lohduttavalta kuulla lempeät sanat sille, mikä on niin hukassa monilta. Ilman suvaitsemattomuutta, vastakkainasettelua, oman erinomaisuuden puolustamista.

Voih, minä ainakin tarvitsin juuri tätä. Muistutuksen siitä, että kulttuuri on ihmisen uteliaisuutta ja kyvykkyyttä, jotta pärjäämme luonnon ja toisten ihmisten kanssa. Se on varmasti päivänselvää monelle Kansallisteatterin ensi-illassa istuvalle, mutta tuntuu silti lohduttavalta kuulla lempeät sanat sille, mikä on niin hukassa monilta. Ilman suvaitsemattomuutta, vastakkainasettelua, oman erinomaisuuden puolustamista.

Viki on hölynpölymedioiden lukijoiden arkkityyppi. Häneen on tungettu kaikki ne, jotka naamoillaan kommentoivat mitä milloinkin. Vikin mielipide singahtaa verkkoon perustelematta ja ponnekkaasti, suvaitsevaisuuden äärirajat ovat yhtä kaukana kuin oma napa.

Hurme uskaltaa valjastaa vastakohdat palvelemaan omia yleviksi tarkoitettuja tarkoitusperiään. Näytelmän kepeältä näyttävä fyysisyys (Hanna Brotheruksen ohjaus näkyy erityisen hienosti Tomnikovan ja Lahden dialogin liikehdinnässä) yhdistyy sanallisen ilmaisun rikkauteen, Vikin räkivä rumuus Helinän häikäisevään suloisuuteen ja lopun sanojen suuruus alun karkeuteen.

Viiltävän konstailematon kuva aikamme miehestä on läpsäys (tosin lempeä) meidän kaikkien poskille. Olenko valmis inhoamaan, kun joku noin kovasti sitä kerjää? Kun äärilaidan ihminen nostetaan kulttuuriväen silmien alle Kansallisteatterin keskiöön – Eskolla oli sentään auktoriteetti takanaan – on vaikea olla valitsematta puoltaan. Niin me nauramme tuolle tietämättömälle, onneksi kohta saamme lasillisen eteläafrikkalaista viiniä ja palaamme omiin bunkkereihimme. Hurmetta varmasti kutkuttaa, kun katselee yleisön naurunremakoihin kätkettyä kiirastulta paremmuuden ja suvaitsevaisuuden välillä. Pohtii, mitä meidän kännyköiksi naamioiduissa ”taskupeileissämme” näkyy.

Viiltävän konstailematon kuva aikamme miehestä on läpsäys (tosin lempeä) meidän kaikkien poskille. Olenko valmis inhoamaan, kun joku noin kovasti sitä kerjää? Kun äärilaidan ihminen nostetaan kulttuuriväen silmien alle Kansallisteatterin keskiöön – Eskolla oli sentään auktoriteetti takanaan – on vaikea olla valitsematta puoltaan. Niin me nauramme tuolle tietämättömälle, onneksi kohta saamme lasillisen eteläafrikkalaista viiniä ja palaamme omiin bunkkereihimme. Hurmetta varmasti kutkuttaa, kun katselee yleisön naurunremakoihin kätkettyä kiirastulta paremmuuden ja suvaitsevaisuuden välillä. Pohtii, mitä meidän kännyköiksi naamioiduissa ”taskupeileissämme” näkyy.

Jarkko Lahti tekee rosoisen roolinsa suurella voimalla ja käsittämättömällä sydämellisyydellä enkä voi mitään sille, että kaiken uhallakin koen sympatiaa Vikiä kohtaan.

Toisessa näytöksessä Helinä murtaa Vikin muurit ja hän kohtaa pehmeämmän sisuksensa. Ehkä jonkun mielestä naivisti, mutta miksei järkiinsäkin voisi tulla kuin uskoon, kertaheitolla ja onnea täynnä.

Ilona Kangas

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.