Kesän onnellisimmat päivät alkavat huomenna ja niillä tanhuavat muutkin kuin talonpojat niityllä

Daniel Wallenius

Kesän onnellisimmiksi päiviksi itsensä brändännyt Kaustisen kansanmusiikkifestivaali alkaa huomenna maanantaina.

Tämän vuoden festivaalilla esiintyy yli 600 ryhmää 15 eri maasta. Eksoottisimmat vieraat tulevat Haitista, Kolumbiasta ja Japanista asti. Festivaaliviikon aikana esitetään yli 1 800 keikkaa.

– Se on kansainvälistä tasoa ja maailmalla tunnettu festivaali, sanoo filosofian tohtori ja tanssintutkimuksen dosentti Petri Hoppu.

Yksi Kaustisella nähtävä teos on Oulusta tuleva kansantanssin suurproduktio Owla ja kadonnut walkia. Tässä koko perheen tanssiseikkailussa lavalla nähdään noin 90 tanssijaa, joiden ikähaitari on 7–77 vuotta. Joukossa on tanssin ammattilaisia, mutta suurin osa on harrastajia.

Owlan ja kadonneen walkian koreografi ja tuottaja Hanna Poikela sekä käsikirjoittaja ja ohjaaja Elena Vuoksiola arvioivat, että tämänkaltaista tuotantoa ei olisi tehty Oulussa vielä 10–20 vuotta sitten.

Kansantanssin harrastajien määrä on laskenut selvästi parinkymmenen vuoden takaisesta, mutta harrastamisen muoto ja sisältö ovat samalla muuttuneet. Nykyisin varsinkin nuorten kansantanssin harrastajien osaamistaso on kova. Yhtenä syynä tähän on se, että opettajat ovat ammattimaistuneet korkeakoulutasoisen tanssinopettajakoulutuksen myötä.

– Esitykset ovat monipuolistuneet ja koreografioiden taso on noussut. Ammattiopettajat ovat tuoneet lajiin ihan uudenlaista syvyyttä. Siinä mielessä kansantanssi on lähestynyt muita lajeja, Hoppu sanoo.

Myös tapa viedä kansantanssia lavalle on muuttunut.

– Suuntaus on, että esittävä kansantanssi hyödyntää hyvin voimakkaasti teatterillisia elementtejä, Vuoksiola sanoo.

Tämä suunta on nähtävissä myös Owlassa.

– Teatteri on siinä niin vahvasti läsnä, että vaikka ei olisi kokemusta tanssin tai kansantanssin katsomisesta, löytää teoksesta varmasti paljon, joka puhuttelee, Vuoksiola sanoo.

Samalla kun tapa harrastaa kansantanssia on muuttunut, harrastus on siirtynyt yhä enemmän maaseudulta kaupunkeihin. Niissä harrastustoimintaan on helpompaa saada jatkuvuutta kuin pienillä paikkakunnilla.

– Maaseudulla se voi elää hetken aikaa vahvana, mutta hiipua sitten, kun nuoret tai ryhmän ohjaaja lähtevät esimerkiksi opintojen perässä kaupunkiin ja toiminta loppuu siihen, Hoppu sanoo.

Myös kansantanssin imago on muuttunut, vaikkakin osa siihen liitetyistä usein varsin negatiivisistakin stereotypioista on yhä olemassa.

– Myönteistä on, että myös yhdessä tanssiminen on kokenut eräänlaisen renessanssin. Esitysten lisäksi näkyy se, että tanssitaan ja harjoitellaan tanssia, koska halutaan oppia uusia, kivoja juttuja. Pieni, mutta laajeneva joukko ihmisiä on ylpeitä kansantanssista ja haluaa pitää siitä kiinni.

Monen maan kansantanssiperinteestä huokuva nationalistinen tyyli on karissut pois suomalaisesta tanssista muutoksen myötä.

– Meillä ei yritetä hakea sitä suomalaista talonpoikaa 1800-luvulta kirmailemaan niitylle neitokaisensa kanssa, Hoppu sanoo.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.