Levyarvio: Utopia

Björk

One Little Indian

Sanoiko Björk tämän kaiken jo Hyperballadissa vuonna 1995? Ei sentään, mutta hienon kakkosalbumi Postin väkevimpään kappaleeseen kiteytyi jo ajatusta rakkauden ja utopian yhtymäkohdista.

Björkin yhdeksäs albumi on kahden vuoden takaisen Vulnicura-erolevyn jälkeen utopia rakkauden, ympäristön ja politiikan kerrostumista. Yhteistyön tuottaja-muusikko Arcan kanssa aloittanut edeltäjä toi ilmaisuun takaisin aina 1990-luvun materiaaliin yltäviä elementtejä. Ne eivät ole täysin kaikonneet Utopialta, mutta keskiössä ovat polveilevammat, rytmisesti monisyiset rakenteet. Björkin melodiataju on jälleen tunnistettava, mutta harvoin taidemusiikki on kuulunut artistin tuotannossa näin vahvasti.

Yli 70-minuuttinen Utopia on kunnianhimoisuudessaan kunnioitettava eepos, mutta kuuntelukokemuksena kaksijakoinen. Levylle kätkeytyy järisyttävän kauniita hetkiä, mutta perättäiset polveilut eksyttävät – eivätkä tee sitä niin kiehtovasti kuin rakkaus ja utopia saattavat tehdä.

Jukka Kittilä

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.