Perjantai 15.12.2017Heimo

Konserttiarvio: Maakuntalauluista
kiertyi jazzikas spiraali

Maakuntalaulu-uudistus 2017. Vapaat äänet -kiertue.

Mikko Innanen, sopranino-,

altto- ja baritonisaksofoni;

Veli Kujala, harmonikka,

accordina; Mika Kallio,

rummut, lyömäsoittimet.

Turun seudun musiikki-

opistossa 30.11.

Turun seudun musiikkiopiston (TSOM) syksyn jazzkonserttien sarja päättyi viime torstaina Vapaat äänet -kiertueen Maakuntalaulu-uudistus 2017 -konserttiin.

On pelkkä sattuma, että niin TSMO:n konserttisarja ja Vapaat äänet täytti äskettäin 20 vuotta. Molemmat ovat kuitenkin rikastuttaneet turkulaista konserttielämää ja laajemminkin.

Suomen Jazzliiton vuosittaisen Yrjö-palkinnon vuonna 2008 saaneen multisaksofonistin Mikko Innasen ja promoottori Charles Gilin (Vapaat äänet) ideoimalla Maakuntalaulu-uudistuksen turneella saattaa olla myös kansanterveydellistä merkitystä.

Siksi hersyvän hauskaa soitantaa ja spiikkausta suomen ja ruotsin kielellä kuultiin.

Ja kolmikolla oli tarjota myös maantieteellinen uudistusratkaisu: jaetaan Suomi Piippolasta (maantieteellinen keskipiste) käsin spiraalin avulla maakunniksi!

Valtaosalle konsertin yleisöstä maakuntalaulujen kulttuuri oli tullut tutuksi lapsuudessa ja nuoruudessa. Olihan kaikkia 15 laulukirjaan hyväksyttyä maakuntalaulua tulkittu koulussa useaan kertaan.

Maamme tunnetuimmat säveltäjät ja runoilijat rustasivat niitä ja useita muitakin ehdotuksia pienen kansakunnan itsetunnon kohottajiksi vuodesta 1852 lähtien 1920-luvulle saakka liki 30.

Nyt Mikko Innanen, Veli Kujala ja Mika Kallio antoivat maakunnille ja maakuntalauluille jazzkäsittelyä tutuissa ja vapaissakin tempoissa.

Taas saatiin muistutus siitä, miten kohottavia monet maakuntalaulut ovat alkujaan olleet.

Mieleenpainuvimpia konsertin ohjelmistossa oli upea Kainuun Nälkämaan laulu.

Tästä Oskari Merikanto/Ilmari Kianto -teoksesta (1911) trio oli muokannut tarttuvan foxtrotin.

Siihen Veli Kujala rakensi harmonikan ja huuliharpun soinnin yhdistävällä accordinalla veikeän puhallinsoolon.

Savolaisen laulun (1852) tulkinnassa vastuu taas oli kokonaan kuulijalla, sillä se perustui kokonaan Albert Ayler -henkiseen vapaamuotoiseen irrottelujazziin.

Pohjanmaan ja Lapin laulukatsauksissa yhdistettiin marssipoljentoa ja calypso-rytmiikkaa. Mukaan mahtui niin Veli Kujalan harmonikan kaihoisaa kansanmusiikkipohjaista pelimannimenoa kuin harrasta tunnelmointiakin.

Kolmikko oli tyylitellyt maakunnallisia ja alueellisia lauluja oli tyylitelty edellä mainittujen suuntien lisäksi tangoksi, humpaksi, valssiksi, post-bopilliseksi eurojazziksi ja vaskikvartettien suosimaksi funk-poljennoksi.

Tähän saksofonistin soitinarsenaali antoi mahdollisuuden. Yhtenä hetkenä sopranino soi kuin Louis Sclavisin käsissä, toisena hetkenä alttosaksofoni kosi kuulijoita hempeästi Frank Morganin vasken ääntä muistuttaen ja kolmantena tuokioina baritonisaksofonista purkautui Gerry Mulliganin ja Hamiet Bluiettin (World Saxophone Quartet) äänekäs tuuttaus. Pirkkalaisten Kesäpäivä Kangasalla oli tulkinnoista jazzillisin.

Jarmo Wallenius

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.