Maanantai 23.10.2017Severi

Satu Rasilan näytelmillä eniten katsojia

2000-luvun puolivälistä asti kotimaiset näytelmät ovat olleet teattereissa lähes poikkeuksetta suositumpia kuin ulkomaiset. Viime näytäntökaudella suomalaisista näytelmäkirjailijoista eniten katsojia keräsi Turun kaupunginteatterin dramaturgi Satu Rasila.

TS/Ari-Matti Ruuska
Tamara Lundista kertoneeseen Tamara-musiikkinäytelmään myytiin lähes 22 000 lippua. Tamaraa esitti Angelika Klas ja Alexandru Ionitzaa Juha Hostikka.
Tamara Lundista kertoneeseen Tamara-musiikkinäytelmään myytiin lähes 22 000 lippua. Tamaraa esitti Angelika Klas ja Alexandru Ionitzaa Juha Hostikka.

Tuoreet Teatteritilastot koskevat näytäntökautta, joka ulottuu kesästä 2015 kesään 2016. Satu Rasilan kirjoittamat neljä näytelmää Tamara, Katoava maa, Hockey Night ja Linnan juhlat, keräsivät kaikkiaan 52 663 katsojaa.

– Onhan se aika mahtavaa. Aleksis Kivikin oli vasta neljäntenä, Rasila nauraa tuoreita Teatteritilastoja mutta vakavoituu pian.

– Nöyräksi se oikeasti vetää. Eikä kuitenkaan ole reilua, että nuo luvut tulevat pelkästään minun nimiini. Hockey Nightin kirjoitin Miska Kaukosen kanssa ja Linnan juhlat Tuomas Parkkisen. Sitä paitsi suosio ei tule koskaan pelkästään kirjoittajan tilille, koska esityksiä tekemässä on suuri joukko ammattilaisia ja kaikkien panos vaikuttaa lopputulokseen.

Hockey Nightia ja Linnan juhlia esitettiin kesällä Naantalin Muumimaailman Emma Teatterissa ja Tamaraa Turun kaupunginteatterin remontinaikaisessa väistötilassa Logomo-teatterissa. Katoavaa maata esitettiin kaudella 2015–16 Jyväskylän kaupunginteatterissa.

– Kun näin näytelmieni katsojaluvut, ensimmäinen reaktioni oli: apua, ihmiset alkavat varmaan kysellä, miksi tuo saa tehdä, vaikka kirjoittajia on pilvin pimein. Olen kaupunginteatterissa kuitenkin erikoisvakanssilla, jollaisia ei varmaan tällä hetkellä ole muita koko maassa. Olen sekä dramaturgi että kotikirjailija, ja ohjelmistosuunnittelun yhteydessä tilaukset tulevat luontevasti.

– Toisaalta samasta syystä syntyy myös balanssi, koska tietyt aiheet, joita ohjelmistoon haluamme, sopivat paremmin muille kuin minulle. Kuten Tom of Finland tai nyt syksyllä ensi-iltansa saavat Paavo – lentävä turkulainen ja Kybersielut.

Tom of Finlandin kirjoitti Tuomas Parkkinen, Paavo on Roope Lipastin käsialaa ja Kybersielut Harri Virtasen, Okko Leon ja Marko Järvikallaksen.

Kirjailijana Rasila iloitsee siitä, että ihmiset haluavat nähdä hänen kirjoittamiaan tarinoita.

– Katsojaluvut eivät tokikaan ole ensisijainen tavoite, mutta ne ovat olennaisia teatterin selviytymisen kannalta.

– Esimerkiksi silloin, kun kirjoitin Seiliä, uutisoitiin paljon teatterin remontista ja sen kalleudesta. Samoihin aikoihin alkoivat puheet teattereiden yt-neuvotteluista. Kaupunginteatteri on minulle rakas työyhteisö, ja näytelmää tehdessäni ajattelin, että minun täytyy tehdä parhaani penkkien täyttämiseksi, etteivät työpaikat ole uhattuna.

– Jos näytelmissäni olisi tosi huonot katsojaluvut, minun pitäisi tehdä jotain johtopäätöksiä. Tämä ei tarkoita, etteikö teattereissa saisi ja pitäisi olla tilaa myös marginaalille ja kokeilulle. Ehdottomasti pitää, mutta sen paikka ei ole isolla näyttämöllä. Tässä suhteessa olemme eläneet evakkoaikana poikkeustilaa, koska meiltä on puuttunut pieni näyttämö. Tilanne korjaantuu, kun pääsemme nyt muuttamaan takaisin teatteritaloon.

Rasilan näytelmien menestys on linjassa teattereissa näkyvän yleisemmän trendin kanssa: kotimaisen näytelmän asema on vahva. Kaudella 2015–16 noin 54 prosenttia lipuista myytiin kotimaisiin esityksiin.

Kotimaisuus myy myös muualla kuten elokuvissa, musiikissa ja kirjallisuudessa. Onko Suomi siis käpertymässä itsetyytyväisenä sisäänpäin?

Rasila ei usko tähän.

– Niihin aikoihin, kun perussuomalaiset nousivat hallitukseen kuulin väitteitä, että kotimaisten näytelmäkirjailijoiden suosion kasvu olisi samaa nationalistista projektia. Olin ihan suu auki: että yhden ammattikunnan eteen tehty valtava työ ja kasvu kuitattaisiin joksikin persuprojektiksi ja että kotimaisuus olisi yhtä kuin kansallismielisyys! Onneksi tällainen ajattelutapa vaipui nopeasti.

Rasilan mukaan kotimaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämiseksi on tehty töitä 1990-luvun puolivälistä lähtien.

– Kun minua vuonna 1994 Teatterikorkeakoulussa pyydettiin nimeämään viisi suomalaista naisnäytelmäkirjailijaa, osasin mainita vain Pirkko Saision. Tosi lähellä on siis se aika, kun näytelmäkirjailijat eivät Suomessa tehneet kokonaisia uria.

Rasila näkee yhtenä ratkaisevana käänteenä Harri Virtasen, Reko Lundanin ja Kristian Smedsin perustaman Ink Companyn ja heidän näytelmänsä.

– Sitten tulivat kurssikavereideni Mika Myllyahon, Juha Jokelan ja Pasi Lampelan menestykset. 2000-luvun alussa olin Suomen näytelmäkirjailijaliiton puheenjohtajana kuusi vuotta, ja siinä pääsi näkemään aitiopaikalta, miten hirveästi vapaaehtois- ja kollegiaalista työtä ja verkostumista tehtiin sen eteen, että kotimainen näytelmäkirjallisuus nähtäisiin. Eikä vain siksi, että se on kotimaista, vaan koska se on yhtä hyvää kuin ulkomainen.

Osaamisen kehittymisen myötä suuri yleisökin on alkanut luottaa suomalaisiin tekijöihin.

– Ennen ajateltiin, että kotimainen on jotenkin noloa ja kömpelöä ja kaikki hienot ja kovat tarinat tulevat jostain muualta. Enää näin ei ole.

Myytyjen lippujen kotimaisuus/ulkomaisuusaste on viime vuosina keikahdellut 50 prosentin molemmin puolin vaihtelevasti kummankin hyväksi. 1970-luvun lopulta 2000-luvun puoliväliin asti ulkomaiset teokset olivat koko ajan suositumpia.

Kaudella 2010–11 kotimaisiin teoksiin myytiin peräti 58 prosenttia lipuista. Silloin ollaan Rasilan mukaan niillä rajoilla, että voi esittää kysymyksen näkökulman kapenemisesta.

Suomen itsenäisyyden juhlavuosi vaikuttaa tänä syksynä ohjelmistovalintoihin, ja instituutioteattereiden ulkomaisten näytelmien tarjonta onkin melko yksipuolista luettavaa. Valtaosa on komedioita tai farsseja angloamerikkalaiselta alueelta.

Kotimaiselta puolelta löytyy sen sijaan runsaasti klassikkoja ja romaanidramatisointeja mutta myös kiinnostavia uusia näytelmiä.

Rasilan mukaan hyvien näytelmien etsiminen on kovaa työtä.

– Ohjelmiston voi tehdä tosi nopeasti selaamalla, mikä vapautuu Lontoon West Endistä, mitä teki Tampere ja Helsinki ja katsomalla, mikä omassa talossa meni hyvin 20 vuotta sitten eli kopioimalla. Toinen tapa on lukea paljon tekstejä ja miettiä, mitkä ovat ne aiheet, jotka juuri meidän teatteri haluaa nostaa juuri nyt esiin.

– Me Turun kaupunginteatterissa rakennamme toimitusjohtaja Arto Valkaman ja taiteellisen johtajan Mikko Koukin kanssa ohjelmistoa aiheet ja ideat edellä ja etsimme niihin sopivat tekstit ja tekijät. Joissain taloissa rakennetaan ohjelmistoa ohjaajien kautta, jotka sitten tuovat omat näytelmäehdotuksensa mukanaan.

Näytelmien lukeminen kuuluu dramaturgin työnkuvaan, mutta vain noin joka neljännessä instituutioteatterissa on dramaturgi.

– Voisiko ulkomaisten draamojen vähäisyys ja angloamerikkalaisuus johtua osittain myös dramaturgien puutteesta, Rasila pohtii.

Turun kaupunginteatterin syksyn neljästä teoksesta kolme on kotimaisia, ja niistä kaksi uusia kantaesityksiä.

– Vaikka katse on vahvasti kotimaisissa tekijöissä, on meille tulossa hienoja ulkomaisiakin teoksia. Kun oikea teksti löytyy, kirjoittajan kansallisuudella ei ole väliä, Rasila vakuuttaa.

Näytelmät, jotka ovat nerokkaita sekä rakenteeltaan että sisällöltään, ovat kuitenkin harvassa.

– Tällaisia näytelmiä ei tule eteen edes joka vuosi. Tadeusz Slobodzianekin Meidän luokka oli sellainen.

Sitä ei kuitenkaan esitetty Turussa, vaan Rasila ohjasi sen viime syksynä Espoon kaupunginteatteriin.

– Espoon teatterin silloinen johtaja Joachim Thibblin kutsui minut ohjaajaksi, koska olin hänen kaudellaan ohjannut Åbo svenska teateriin Anne Frankin päiväkirjan. Molemmat teokset käsittelevät juutalaisuutta toisen maailmansodan aikana, ja siten Meidän luokka oli jatkumoa Anne Frankin sisällölle ja estetiikalle.

Rasilan mielestä on tärkeää, että teatterissa kuullaan monenlaisia ääniä.

– Mielestäni teatterin pitää lisätä ymmärrystä, eikä se tee sitä, jos katsomme 20 sentin päähän omasta nenästä. Ohjelmistoon pitää saada myös sellaista, joka lisää ymmärrystä jostakin meille vieraasta.

Tätä varten ei kuitenkaan tarvitse välttämättä kääntää katsetta ulkomaille.

– Maahanmuuttajatarinoiden saaminen näyttämölle on tällä hetkellä tärkeimpiä haasteita. Yksittäisiä juttuja on jo, mutta ne lisääntyvät varmasti seuraavan 10–15 vuoden aikana.

Rasila uskookin, että kotimainen näytelmäkirjallisuus muuttuu yksisilmäisyyden sijaan pikemminkin entistä moniäänisemmäksi.

– Jos yritämme nähdä mahdollisimman tarkasti oman yhteisömme ja annamme täällä äänen mahdollisimman monille, se avaa isommin myös koko maailmaa.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Kaikki eivät ole tykänneet
Hieno kuulla, että kovan työn tulokset menestyvät. Omasta mielestäni kuitenkin Seili oli huonoin koskaan näkemäni näytelmä, eikä Tamara paljon siitä petrannut. Muista en tiedä, mutta (vain) osaksi voi syyttää Logomon olosuhteita. Mm. huonoa akustiikkaa.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.