Perjantai 20.4.2018Lauha, Nella

Kuvataidearvio: Humanistinen valokuvaus ranskalaisella aksentilla

”Doisneaun sosiaalinen realismi on rikasta ja runollista, tunkeilematonta, humoristista ja melankolista. Se on accordionin, varjoisten kujien originellien ja aivan erityisesti lasten Pariisi.”

Oppitunti – L’information scolaire, Pariisi 1956.
Oppitunti – L’information scolaire, Pariisi 1956.

Robert Doisneau. Minun Pariisini.

Turun taidemuseo 27.8. saakka.

Pariisi on sekä maantieteellinen paikka että myytti. Myyttinen Pariisi rakentuu taiteiden, gastronomian, muodin ja demokratiaperinteen luomalle pohjalle. 1800-luvulla Pariisista oli tullut eurooppalaisen kuvataiteen pääkaupunki eikä mikään vielä 1900-luvun alkupuolella uhannut Matissen ja Picasson Pariisin asemaa.

Pariisin asema valokuvauksen pääkaupunkina on vähemmän huomioitu. Amerikkalainen Man Ray tuli Pariisiin 1921, unkarilaiset Brassaï ja André Kertész 1920-luvulla, Robert Capa 1930-luvulla. Kaupunkikuvauksen pioneeri Eugène Atget (1857–1927) oli tuolloin jo parikymmentä vuotta systemaattisesti dokumentoinut "vanhan Pariisin" arkkitehtuuria ja urbaaneja tiloja.

Pariisi oli sekä paikka että kohde myös Turun taidemuseon kesänäyttelyn klassikkovalokuvaajalle Robert Doisneaulle (1912–1994). Gentillyssä Pariisin liepeillä syntynyt ja eteläiseen Montrougeen 1937 asettunut Doisneau pysyi koko elämänsä ajan uskollisena Pariisin ja sen esikaupunkien katujen teatterille.

Doisneaun sosiaalinen realismi on rikasta ja runollista, tunkeilematonta, humoristista ja melankolista. Se on accordionin, varjoisten kujien originellien ja aivan erityisesti lasten Pariisi. Se on humanistista valokuvausta parhaimmillaan kertoessaan oivaltavasti sommiteltuja tarinoita "pienistä" ihmisistä. Ja kuitenkaan nämä kuvat tuskin voisivat olla mistään muualta, niin vahvana ja ainutlaatuisena niissä hengittää kadonneen Pariisin atmosfääri.

Kaivertajaksi ja litografiksi kouluttautunut Doisneau siirtyi 1930-luvun alkaessa modernistisen valokuvaajan André Vigneaun oppiin. Rapho-valokuvatoimiston palkkalistoilla Doisneau ottaa ensimmäiset katuvalokuvansa.

Atget oli kuvannut Pariisia kookkaalla palkkikameralla 18 x 24 senttimetrin lasilevylle. Hidas jalustavalokuvaus alkoi kuitenkin olla historiaa saksalaisen Ernst Leitzin tuotua vuonna 1925 markkinoille kevyen kinofilmikoon kameran Leican. Kertész ryhtyi kuvaamaan Leicalla vuonna 1928 ja ”ratkaisevan hetken” kuvaajan Henri Cartier-Bressonin (1908–2004) matka maailmanmaineeseen alkoi Marseillessa 30-luvun alun Leica-otoksilla. Doisneaun ensimmäinen kamera oli 6 x 6 -negatiivikokoa käyttävä Rolleiflex, joka filmikokonsa mukaan luonnostaan tuottaa neliömäisiä vedoksia.

Doisneaun valokuva kaatuneesta hevosesta (Le cheval tombé, 1942) tuli Pariisin valtauksen symboli. Toisen maailmansodan päättyminen ja Pariisin vapautuminen purkautuivat suurena kuvien nälkänä. Kuvalehdet kukoistivat. Parhaimmillaan Pariisissa ilmestyi 34 päivittäistä sanomalehteä.

Doisneaun ystäväpiiriin kuuluivat Picasson lisäksi kirjailijat Blaise Cendrars (1887–1961), Jacques Prévert (1900–1977) sekä Pariisin puolimaailmassa hyvin viihtynyt Robert Giraud (1921–1997). Myös Doisneausta tulee flâneur, flanööri, joka näennäisen päämääräämättömästi samoaa kaupungin katuja, kujia ja bistroja odottaen valokuvan kuuluisaa ”ratkaisevaa” hetkeä. ”Pariisi on teatteri, johon varaat paikan tuhlaamalla aikaa”, sanoi Doisneau.

Doisneaun tunnetuin valokuva lienee Turunkin hienon näyttelyn tunnuskuvaksi valittu Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä (Le baîser de l'hôtel de ville,1950). Kuvan julkaiseminen julisteena 1986 teki siitä maailmankuulun.

Muita kuuluisuuksia ovat Picasson leipäsormet (Les pains de Picasso, 1952) ja Lapset ylittämässä Rivoli-katua (Les tabliers de la rue de Rivoli, 1978).

Lars Saari

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.