Perjantai 19.1.2018Henna, Henni, Henriikka, Heikki, Henrik, Henrikki, Henri

Joulukalenteri, osa 21: Joulumarkkinat

"Ehkä keisari ei olekaan kuollut" Elias ehdotti.
"Ehkä keisari ei olekaan kuollut" Elias ehdotti.

Tervapatojen ja lyhtyjen valaisemalla Suurtorilla oli joulumarkkinat. Oli viimeinen lauantai ennen joulurauhaa, joten nyt kaikki kynnelle kykenevät Turusta ja lähiseudulta tulivat sinne myymään tuotteitaan ja tekemään jouluostoksia.

Saaristolaiset myivät makeaa leipäänsä, kalaa, sillipurkkeja, villamyssyjä ja lampaantaljoja. Käsityöläiset kauppasivat saviastioita, puulusikoita, kynttilöitä, olkipukkeja ja nenäliinoja. Tiskin alta myytiin myös pyhäinjäännöksiä, rohdoksia ja taikakaluja.

Arkkipiispa Tengström katsoi toria Brinkkalan talon ikkunasta ja paheksui asiaa pormestarille ja maaherralle. ”Onko paholainen riivannut ihmiset, kun he luulevat, että adventtiaikana pitää koko ajan vain ostaa ja myydä? Tämänhän pitäisi olla paaston aikaa!”

Alhaalla monet säätyläiset ja säädyttömät ostivat juustoja, hunajamanteleita, marsipaania, sinappia ja hunajaa. Lapsille esitettiin nukketeatteria. Turkkilainen kapakoitsija myi lämpimiä piirakoita ja sinipunaiseen pukeutunut mies täytettyjä sämpylöitä.

Elias Hellman keskusteli ylioppilastovereidensa kanssa.

”Mitä, jos keisari Aleksanteri on lavastanut kuolemansa?” hän ehdotti.

”Joka tapauksessa hänen veljestään Konstantinista tulee uusi keisari”, Fredrik Cygnaeus vastasi.

”Meidän on vaadittava konstituutiota”, Snellman ilmoitti.

”Kuka se Konstituutio on?” kysyi Eliaan sisar Lisbeth.

”Se tarkoittaa perustuslakia”, Elias selitti.

”Ai, minä luulin, että se on Konstantinin vaimo.”

Ylioppilaat hymyilivät kohteliaasti, kuin Lisbeth olisi tarkoituksella vitsaillut.

Lisbeth huomasi väkijoukossa Brinkkalan talon hovimestarin Pepen ja lähti juttelemaan tälle. Mutta ennen kuin hän oli ehtinyt kahta askelta ottaa, rouva Hellmanin kaikkinäkevä silmä oli jo perillä asioista.

”Lisbeth!” tämä huusi. Tyttö niiasi äidilleen. ”Minä kiellän sinua kertakaikkiaan tapaamasta Neekeri-Pepeä enää milloinkaan.”

”Mutta äiti!”

”Ei mitään muttia. Veljesi olisi pitänyt sinua kieltää, mutta minä teen sen nyt, koska hänestä ei ole mieheksi. Teidän seurustelunne päättyy nyt. Me alamme välittömästi etsiä sinulle jotakuta rikasta ja vanhaa aatelismiestä.”

”Minä en voi koskaan rakastaa ketään muuta kuin Pepeä”, Lisbeth ilmoitti.

”Siitä päätän minä!” Hellmanska kiukkusi.

Teksti: Mike Pohjola. Näyttelijä: Lauri Kukkonen. Kuvaaja: Mikael Rydenfelt. Toimittajat: Katariina Norontaus ja Tuomo Karhu.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.