Sunnuntai 19.11.2017Elisabet, Liisa, Eliisa, Elisa, Liisi, Elise

Runominän rönsyrikas veisu

Wikimedia/Anni Hanén

KIRJAT

Teemu Mäki: Äidin oma.

Like. 142 s.

Teemu Mäki tunnettaneen parhaiten edesottamuksistaan kuvataiteen saralla. Taiteilija on kuitenkin vuosien varrella nostanut tuotantonsa keskeisiä teemoja esille myös runouden keinoin. Mäen tuore kokoelma Äidin oma jatkaa niin temaattisesti kuin ilmaisullisestikin teosten Kuolevainen (2008) ja Rääkypönttö (2010) linjoilla.

Mäen runouden ytimessä on yhäti minämuotoisena kirjan sivuille vuotava puheenomainen ilmaisu. Lukijalle pyritään tälläkin kertaa toistuvasti uskottelemaan, että sisintään säkeisiin vuodattaa juuri yksityishenkilö Teemu Mäki. Kokoelma leikittelee kannesta kanteen runon kirjoittajan ja runon puhujan välistä eroa häivyttämään pyrkivillä tehokeinoilla.

Mäen teoksen keskeinen ilmaisullinen kitka rakentuu tekstien pidättyväisen muotokielen ja aihetason liitoksissaan natisevan runsauden varaan. Koskettavia tunnustuksellisia sävyjä saavan keskeislyyrisen vuodatuksen, rivien väliin kätkettyjen katsomuksellisten ja yhteiskunnallisten äänenpainojen sekä hulvattoman groteskin, välillä alatyyliseksi äityvän revittelyn törmäyspisteisiin kehkeytyy vetävimmillään kerrassaan väkevää runoilmaisua.

Tuhti tekstipaketti pursuaa viettien, biologisen determinismin ja kalsean ihmiskuvan kahleissa rimpuilevan minäpuhujan kyynisiä ajatuskulkuja ihmisenä olemisen katkeransuloisesta rikkaudesta. Teoksen temaattinen kaari kattaa monenmoista aihetta pakonomaisen suvunjatkamisen ja lopulta kuolemaan johtavan aineellisen rappeutumisen väliltä. Kokonaisuuden päättää kymmensivuinen, pienellä präntillä painettu viiteosio.

Ideatasolla runon tarkoituksellinen ylimääräisyys, monenlaista kuonaa ja sivutuotetta pursuava sanastollinen rikkaus toimii sinänsä hyvin. Tekstin liikaisuus kaipaisi kuitenkin tuekseen viivasuoraa runousoppia monipuolisempaa ilmaisua. Laajan teoksen staattinen toisteisuus kun tahtoo tehdä runosta välillä joltisenkin latteaa, rönsyt muuntuvat riipoiksi.

Samalla kokoelman esteettiset ratkaisut oikovat mutkia vähän turhankin kanssa. Esimerkiksi runokielen toimintamekanismeja ilmaisuvälineenä ei teksteissä sen kummemmin pohdita tai problematisoida. Kieli otetaan teoksessa ikään kuin annettuna, neutraalina merkitysten välittämisen ja välittymisen alustana.

Tällainen tulokulma runoilmaisuun on omiaan herättämään lukijassa ihmetystä, erittäinkin, kun Mäen tekstit rakentuvat pääosin yleiskieleksi kutsutun, monenmoisilla ideologioilla kyllästetyn ilmaisujärjestelmän varaan.

Yhtä kaikki, Äidin oma on kaikessa runsaudessaan eittämättä Mäen tähänastisen runotuotannon korkein veisu. Silti on vaikea välttyä ajatukselta, että teoksen tekstimassasta olisi rönsyjä, erityisesti kokoelman alkupuolen latteita kliseitä sekä turhaa toisteisuutta karsimalla voinut saada vieläkin tenhokkaamman kokonaisuuden.

Parhaiten Mäen kokoelma maistuneekin sellaiselle lukijalle, jonka ajatuksissa runouden ensisijaiset tehtävät liittyvät aiheiden käsittelyyn, sanomien välittämiseen ja merkitysten kirkastamiseen. Moniulotteisempia tai hienosyisempiä poeettisia ratkaisuja arvostava runonystävä voi sen sijaan jäädä Äidin oman hotkaistuaan vielä nälkäiseksi.

Miikka Laihinen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.