Tiistai 19.9.2017Reija

Taitepintojen tulkki

TS/Ari-Matti Ruuska<br />- Jätän hiiret siihen asentoon, jossa ne ovat kuollessaan, Koskinen kuvailee. Taiteilija valaa löytämiään kuolleita hiiriä pronssiin.
TS/Ari-Matti Ruuska
- Jätän hiiret siihen asentoon, jossa ne ovat kuollessaan, Koskinen kuvailee. Taiteilija valaa löytämiään kuolleita hiiriä pronssiin.

SALLA HONGISTO

- Mitä kuva lopulta on? Mikä erottaa alkuperäisen kuvan sen kopiosta, kysyy kuvataiteilija Anne Koskinen teekupin äärellä punaisen maatalonsa keittiössä, Sauvon Karunan perukoilla.

Vastausta voi etsiä hänen taiteestaan. Yhdeksi Suomen kiinnostavimmista nykytaiteilijoista tituleeratun Anne Koskisen teoksissa liikutaan aidon ja kopion sekä veistos- ja maalauskäsitteiden murtumakohdissa. Taiteilijan arkielämästä kumpuavat veistokset, maalaukset ja piirrokset ovat tekijänsä peili: vähäeleisen ulkokuoren alla muhii mehevää huumoria ja käsitteillä leikittelyn riemua.

Karunan Haanpäähän kuvataiteilija muutti keväällä 2008. Pari vuotta tyhjillään ollut entinen lammasfarmi täyttyy nyt pohdiskelevasta taiteilijaelämästä, jota tahdittavat kahden belgianpaimenkoiran, Åvin ja Nallen telmintä sekä ystävien seura.

- Sitä hakeutuu paikkoihin, jotka tuntuvat oikeilta, Koskinen kiteyttää.

Sauvon koti löytyi, kun taiteilija innostui bongaamaan Suomen keskiaikaisia kirkkoja. Pienten maatilojen tilkuttama vanha kulttuurimaisema hoiti loput.

- Täällä voi tehdä töitä rauhassa, mutta silti ei tule olo, että susi tulee syömään.

Maalaajasta kuvanveistäjäksi

Helsingissä kasvaneelle ensimmäinen kosketus elämään Kehä III:n ulkopuolella tuli Saksassa. Menestys kielikokeessa avasi tien saksan kielen opintoihin Freiburgin yliopistossa 1980-luvun lopussa. 18-vuotiaana maailmalle suunnanneen mielessä kyti kuitenkin haave taideopinnoista.

Koskisen kotipesä oli Saksassa lähes 12 vuotta. Kieliopinnot vaihtuivat maalausopintoihin Karlsruhessa. Suurin murros taiteilijan uran kannalta odotti tuloaan: kuvanveisto alkoi kiinnostaa.

Samoin aidon ja kopion suhteen tarkastelu tuli kuvioon, ja Koskinen alkoi leikitellä postimerkkien ja kirjekuorten kopioilla.

- Ensi maalasin kirjekuoriin omia postimerkkejä. Kaikki menivät Saksan postissa läpi, Koskinen muistelee.

Pian idea kääntyi päälaelleen. Koskisen kavereiden postiluukuista alkoikin kolahdella puusta veistettyjä kirjeitä.

- Aloin miettiä, että mitä, jos kirje olisikin puuveistos. Onko se silloinkin vielä kirje?

Postitoimistossa puukirje ei kelvannut, mutta postilaatikoista ne kulkivat vastaanottajilleen.

Puu jäi pitkäksi aikaa Koskisen veistosmateriaaliksi. Siitä syntyi muun muassa veistoksia kanvaasimaalauksista selkäpuolen kiiloineen ja kankaan ryppyineenkin.

Teos jalostuu toiseksi

Koskisen arkielämä on taiteen lävistämä, eikä erillinen työhuone talon ulkopuolella ole tarpeen. Taiteilijan käsissä traagisetkin tuntemukset jalostuvat teknisesti äärimmäisen hallituiksi teoksiksi. Pienikin asia voi olla avainkokemus.

Idea tehdä veistoksia auton alle jääneistä eläimistä syntyi sattumalta ajomatkalla Porista, jossa taiteilija hetkellä asui, kohtia Helsinkiä. Tiellä makasi kuollut peura.

- Vaikka olin nähnyt vastaavaa aikaisemminkin, se kerta jäi vaivaamaan. Tuntui luontaiselta työstää siitä taidetta.

Koskinen alkoi pakastaa tielle kuolleita eläimiä, autoonkin oli hankittava jääkaappi hellepäivien varalle. Materiaaliksi tuli pronssi. Suoraan eläimen päälle valetussa kipsimuotissa 1200-asteinen pronssi lunasti paikkansa polttamalla eläimen ruhon tieltään.

- Pronssivalos on eläimen hauta, Koskinen tulkitsee.

Sauvossa eläinidea jalostui. Uusiksi valoskohteiksi tulivat tilalla hiirenloukkuihin kuolleet hiiret, tekniikka pysyi samana. Loukutettuja hiiriä on nyt myyty 13 kappaleen sarjoissa Kiasmaa myöten. Kuolinjärjestyksessä ripustettava Last Meal -teos oli viime viikolla näytillä myös Tukholman taidemessuilla.

Intohimona saksan kieli

Analyyttinen Koskinen paljastuu kieliharrastajaksi. Kirjoja tulee ahmittua sujuvasti myös saksaksi.

- Saksa on hyvä ajattelun apuväline suomen rinnalla.

Taide ja tekeminen astuvat kuvaan siinä, missä kielen kyky kertoa lakkaa.

- Kieli on abstrakti. Jos kuvaa kielellä yksityiskohtia, raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Miten opettaa ajamaan pyörällä, jos ei voi näyttää, miten se käy?

Kielen ja käsitteiden vahva läsnäolo Koskisen arjessa ja taiteessa perustuu hänen akateemiseen taustaansa. Saksan kielestä taskussa on kandin paperit. Taideopinnot Saksassa ovat sittemmin täydentyneet maisteriopinnoilla Taideteollisessa korkeakoulussa (TaiK) Helsingissä, taiteilija ole kaukana tohtorin hatusta - vain kirjoitustyö puuttuu.

Taide on kuitenkin ohittanut kirjoittamisen, eikä tiede enää houkuta.

- Tuntuu luontevammalta pohdiskella samoja asioita taidetta tekemällä kuin käsitteitä tutkimalla.

Mielekkäät työprosessit

Akateeminen maailma on avautunut Koskiselle myös byrokraatin silmin. Vuosituhannen alussa taitelija oli perustamassa TaiKin yliopistoyksikköä Poriin. Seitsemän vuotta kului rehtorina, johtajana, dekaanina, professorina.

- Se oli kuin olisi rakentanut taideteosta. Tein kaiken alusta loppuun itse.

Nyt erilaiset työprosessit kiinnostavat, myös taiteessa.

- Se ei lopulta ole kovin hohdokasta ja nautinnollista ensin raahata kuollutta eläintä sata metriä räntäsateessa autolle ja sitten kotiin pakastimeen.

Koskisen tulevaisuus saattaakin tuoda tullessaan paluun taiteellisille juurille, maalaamisen pariin, mutta orastavia oivalluksiaan hän ei paljasta.

- Keskeneräisistä ideoista ei viitsi puhua, kun ei vielä tiedä, miten ne materialisoituvat.

Sauvon paikkansa suhteen taiteilija on myös mietteliäs. Tilan lampolan vanhalta vintiltä galleria- ja työtiloja löytyisi yllin kyllin, mutta tilat eivät hetkessä valmistu käyttökelpoisiksi.

- Rempata pitäisi, mutta kannattaako investoida viisi vuotta siihen vai taiteeseen, hän pohtii.

Hän valitsee taiteen.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.