Tiistai 21.11.2017Hilma

"Näyttelyt voisivat esittää
enemmän kysymyksiä"

TS/Ari-Matti Ruuska<br />Katsoja, professori Tutta Palin heijastuu Anni Kinnusen teoksesta Valokilpi.
TS/Ari-Matti Ruuska
Katsoja, professori Tutta Palin heijastuu Anni Kinnusen teoksesta Valokilpi.

RIITTA MONTO

Turun yliopiston taidehistorian professuuria tänä talvena hoitava Tutta Palin lähtee galleriakierrokselle katsomaan, millaista kuvataidetta tammikuun Turku tarjoaa.

- Turussa kaikki taide-elämän sektorit ovat mukana näyttelytoiminnassa, taiteilijat, yksityiset galleristit sekä instituutioiden kenttä. Turussa painopiste on hyvin voimakkaasti taiteilijajärjestöillä. Suomessahan aikanaan taiteilijaseurat, -liitot ja -ryhmät perustivat omia gallerioitaan saadakseen töitään esille. Se, että Turussa on monta taiteilijoiden ylläpitämää galleriaa, kertoo monipuolisesta dynamiikasta.

Kierroksemme alkaa Kaskenkadun Galleria Amasta, jossa on esillä Liisa Pesosen maalauksia vuosilta 2007-2009.

- Maalaustaide ei ainakaan Suomessa kuole millään, vaikka se on jo monesti julistettu kuolleeksi! Tämäkin näyttää vahvasti maalausnäyttelyltä ja esillä ovat maalaustaiteen peruselementit: väri, massa ja muoto, Palin tokaisee aluksi.

Taiteentutkijan mielestä näyttely vahvistaa käsitystä siitä, ettei maalaustaide trendinä ole Suomessa suinkaan siirtynyt syrjään.

- Muotokuvien ja asetelmien kaltaiset lajit eivät myöskään näytä kuolevan, mutta käyttömahdollisuudet ovat uudenlaisia ja merkitykset voivat muuttua, Palin toteaa.

Galleriassa paikalla oleva taiteilija vahvistaa tulkinnan.

- Minulle kyse on ihan puhtaasti maalaamisesta, siitä miten kangas tulee näkyväksi, miten väri tulee näkyväksi, värin olemuksesta, Pesonen kuvaa.

Turun taidegraafikoitten Galleria Joella ja Arte ry:n Titanik eivät ole vielä avanneet kevätkauttaan, mutta Turun taiteilijaseuran kutsunäyttelyssä Galleria Justissa Vanhalle Suurtorilla on esillä Anja PuntarinOlipa kerran Italia.

- Hienoa, että taiteilijaseura on kutsunut tällaisen taiteilijan. Hän on minulle uusi tuttavuus, Palin toteaa Italiassa kymmenen vuotta asuneen Puntarin näyttelystä.

- Ripustus näyttää sopivan tänne hyvin, Palin luonnehtii kolmen teoksen kokonaisuutta vanhan talon himmeän valkoisessa miljöössä.

Muotokuvasarjassa Ritratti senza nome (Nimettömät muotokuvat) taiteilija käsittelee Milanon ympäristöstä kuolleina löydettyjen ihmisten kohtaloa.

- Työt ovat minusta helposti lähestyttäviä. Jos haluaa käsitellä näkymättömyyttä, se täytyy tehdä näkyväksi. On mielenkiintoista pohtia, mikä on näyttämisen akti, Palin toteaa.

Anja Puntari kertoo, että Ritratti senza nome - teosten henkilöt ovat todennäköisesti siirtolaisia.

- He ovat eläessään olleet näkymättömiä, ja kohtalon ironian kautta heistä tulee yhteiskunnan silmistä näkyviä vasta kuolleina, taiteilija toteaa.

Taiteilijan lähtökohtana ovat olleet patologian laitoksen laboratoriokuvat.

- Koska haluan puhua aktuelleista aiheista antropologisesta näkökulmasta, käytän olemassaolevaa materiaalia, taiteilija toteaa.

- Vaikka kuvista voi tulla levollinen vaikutelma, en ole tietoisesti halunnut estetisoida. On tärkeää että joku puhuu näistä ihmistä, mutta en ole halunnut shokeerata tai tehdä makaaberia.

Galleria Justin yläpuolella Vanhan Raatihuoneen galleriassa on Anni Kinnusen valokuvanäyttely 120 km/h.

Kierroksen kolmas näyttely, ja jälleen taiteilija on nainen.

Taidehistorian ohella naistutkimukseen perehtynyt Palin muistuttaa, että monet taiteilijat eivät halua olla nais taiteilijoita.

- On tietysti myös feministisiä taiteilijoita, mikä näkyy esimerkiksi aiheissa. Joissain yhteyksissä on varmasti paikallaan nostaa naiskysymys esiin, mutta eihän esimerkiksi Liisa Pesosen teokset mitenkään herättäneet kysymystä siitä, onko taiteilija mies vai nainen.

Anni Kinnusen valokuvien äärellä naiseus kuitenkin nousee esille.

- Näissä näkyy oman ruumiin pohdintaa. Kyllä sitä näkyy taiteilijanaisten omakuvissa, ja aiheen toistuvuus kertoo kysymyksen tärkeydestä.

Anni Kinnunen kirjoittaa näyttelyesitteessä, että teoksissa on kyse valosta, väreistä, ajasta ja liikkeestä, mutta professori tulkitsee toisin.

- Kuvissa alaston nainen on niin hallitseva, että se muuttuu väkisinkin teosten teemaksi. Neutraalia ihmisruumista ei ole. Ihmisruumiin abstrahointi - ei ikää, ei sukupuolta - on vaikeaa, vaikka meillä kuinka on käsitteitä, kuten alaston totuus.

Kinnusen kuvista välittyy katsojalle myös arkielämästä irtiolemisen ja kiireen pysäyttämisen tunne.

- Näitä on virkistävä katsoa.

Kierroksen viimeinen kohde on Ars Novan taidemuseo, jossa esitellään 1940-luvulla perustetun tanskalais-belgialais-alankomaalaisen Cobra-ryhmän teoksia ja toimintaa.

- Katsojan kannalta on kiinnostavaa, että kaupungissa on luettavissa sekä taidehistoriaa että maalaustaiteen kielioppia, joka auttaa uudemman taiteen lähestymisessä. Turun taidemuseossa ja Wäinö Aaltosen museossa oli ainakin minun nuoruudessani esillä eräänlainen suomalaisen kuvataiteen ensyklopedia.

- Perusasiantuntemusta tarvitaan, sillä lukeakseenkin täytyy tuntea aakkoset. Jos yksittäinkin käy näyttelyissä, aika äkkiä voi oppia taiteen peruskieliopin, Palin kannustaa.

- Kyllähän jalkapallossakin täytyy tuntea säännöt. Ei kukaan jaksa kauaa katsoa ottelua, jos ei tunne sääntöjä.

Ars Novaa Palin kiittää siitä, että se Cobrallaan esittelee modernismin klassikoita.

- Hauskinta ehkä on nähdä kirjoista tuttuja teoksia näissä hulvattomissa, kieltämättä lystikkäissä kehyksissä. Teokset ovat niin taide-esineitä.

Tutkijana Palin tunnustaa toivovansa taidemuseoihin temaattisempia näyttelyitä.

- Nykyinen yksittäiseen taiteilijaan tai taiteilijaryhmään keskittyvä näyttelytapa ei ole minusta niin puhutteleva. En vastusta taiteilijoiden esilläoloa, mutta kiintoisampaa on katsoa töitä uusien näkökulmien kautta. Ylipäätään näyttelyt voisivat esittää enemmän kysymyksiä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.