Perjantai 20.10.2017Kauno, Kasperi, Jesper, Jasper

Barrikadeilta huomispäivän vartijaksi

TS/TS/Arto Takala<br />Sekasorto, paranoia ja negatiivisuus ovat väistyneet Jani Saxellin elämästä.
TS/TS/Arto Takala
Sekasorto, paranoia ja negatiivisuus ovat väistyneet Jani Saxellin elämästä.

TUOMO KARHU

Yhteiskunnallisesti aktiivisena kirjailijana tunnettu Jani Saxell (s. 1972) kurkottaa kolmannessa teoksessaan uusiin sfääreihin. Scifi-henkinen Huomispäivän vartijat (Avain) yllättänee ainakin Saxellin Hannu Salama -henkisestä romaanista Minä, Lotta ja Päivikki (WSOY 2003) tykänneet.

Kirjailijalle itselleen teos ei ole yhtä iso harppaus kuin lukijoille.

- Luin jo murrosikäisenä paljon scifiä, fantasiaa ja kauhua. Esimerkiksi Tähtivaeltaja -lehti oli omasta identiteetistäni epävarmana yläastelaisena ja lukiolaisena hirveän tärkeä. Tähtivaeltajan kautta löysin The Doorsin, Blade Runnerin , David Bowien ja Philip K. Dickin . Varsinkin kun siihen aikaan 1980-luvulla luokallamme oli paljon pilotti- ja hevirockväkeä sekä muutama juppikin, Tähtivaeltaja oli tärkeä identiteetin rakennuksen väline.

Morrison ja Camus novellin henkilöinä

Ruvetessaan itse kirjoittamaan kymmenisen vuotta sitten Saxell luki kaikenlaista kirjallisuutta, mutta ei juurikaan scifiä.

- Lukemani kirjallisuus varmasti vaikutti siihen, että ensimmäiset omat kirjani kulkivat enimmäkseen realistisia ja arkisia latuja. Minulla on kuitenkin ollut koko ajan mielessä, että joskus vielä teen kirjoja, joissa voin päästää mielikuvitukseni valloilleen ja käyttää runsaasti mustaa huumoria ja satiiria.

Omanlaistaan mustaa huumoria voi nähdä siinäkin, että yhdessä Huomispäivän vartijoiden novellissa seikkailevat Jim Morrison ja Albert Camus .

- Aika useinkin novelleja kirjoittaessani tuntuu itsestään selvältä, että tarinassa pitää olla tietyt hahmot ja että tarinan pitää sijoittua tiettyyn ajanjaksoon. En muista, mistä Morrison ja Camus tulivat, mutta kyllä he olivat alusta asti ihan orgaaninen osa novelliani.

Sekä Camus että Morrisonin ovat olleet tärkeitä innoittajia Saxellille. Morrisonin The Doors kolahti jo yläasteella, Camus jokunen vuosi sitten.

- Luin Sivullisen ensimmäisen kerran parikymppisenä. Silloin olin ehkä vielä liian yksioikoinen ja rajoittunut ymmärtääkseni Camus'n hienouden, mutta tehdessäni graduuni luvun Timo Pusan eksistentialismista päätin lukea Camus'n tuotannon kokonaisuudessaan. Camus kolahti tosi lujaa.

Irti ylettömästä aktiivisuudesta

Jani Saxell ei ole kaihtanut yhteiskunnallista osallistumista, mutta viime aikoina hän on pyrkinyt irti ylettömästä aktiivisuudesta.

- Ihan ajan ja voimien riittämisenkin takia olen yhä enemmän suunnannut järjestötoiminnasta ja kansalaisaktivismista näyttöpäätteen takana vaikuttamiseen. Osittain kyse on myös halusta säilyttää henkinen liikkumatilani.

Saxell pitää yhteiskunnallisuuttaan osittain sattumana.

- Alettuani opiskella yliopistolla vain osuin punavihreästi ja ekologisesti aktiivisten ihmisten piiriin. Voi hyvinkin olla, että ilman niihin ihmisiin tutustumista olisin kirjoittanut tshehovilaisen tummasävyisiä ihmissuhdenovelleja.

- Tosin kyllähän sekin vaikutti, että näin omin silmin, kuinka länsimaisessa, niin sanotusti demokraattisessa valtiossa voidaan surutta pamputtaa omia kansalaisia.

Yhteinen missio Kanervan kanssa

Aika ajoin Saxell havahtuu ihmettelemään muuttumistaan.

- En kauheasti harrasta vanhoihin teksteihini palaamista, mutta kyllä minä joskus krapulapäissäni Minä, Lotta ja Päivikkiä lehteillessäni olen ihmetellyt, mikä tyyppi tämä Jani Saxell on. Hän on kyllä etäisesti sukua ja jossain määrin hengenheimolainen, mutta kuitenkin aika erilainen kuin nykyinen Saxell.

Maailma näyttäytyy erilaisena jo siksikin, että nykyään hän on kahden pienen pojan isä.

- Sekasorto, paranoia ja negatiivisuus ovat joutuneet väistymään elämästäni. Lasten vuoksi on tärkeää skarpata ja yrittää olla arkielämässään mahdollisimman positiivinen ja järkevä. Ei epävakaisuuden ulkoistaminen tietenkään täydellisesti onnistu, mutta fantasia on hyvä väline hyödyntää omia pelkojaan ja ahdistustaan, minänsä yöpuolta.

Parhaillaan Saxellilla on yhdessä Ville Ropposen kanssa tekeillä dokumenttiromaani työnimellä Vaihtoehtoinen Amerikka .

- Tarkoituksenamme on tutustua Yhdysvaltojen vaihtoehtokenttään, etniseen ja poliittiseen liikehdintään. Minulla on Ilkka Kanervan kanssa yhteinen missio: haluamme molemmat luoda suhteita Yhdysvaltoihin, tosin täysin eri alueisiin.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.