Kulttuuri

Esiteollisella kaudella tartuntatautimme olivat usein tuontitavaraa

Ruttoon auttoi parhaiten rukous - jos auttoi

Kulttuuri | Turun Sanomat 10.3.2005 03:00 |
TIMO MOBERG


Tietokirjoittajan tie julkisuuteen ei aina ole helppoa. Sen on kokenut myös Turun yliopiston Suomen historian dosentti Mika Kallioinen, jonka seitsemäs kirja Rutto ja rukous, tartuntataudit esiteollisuuden ajan Suomessa (Atena) julkistettiin eilen.

- Mikään aikaisempi teokseni ei ole herättänyt näin suurta mediakiinnostusta ennen ilmestymistään. Tämä vähän hämmentää, kertoo Kallioinen, joka aikaisemmissa teoksissaan on keskittynyt pääosin liiketoiminnan historiaan keskiajalta 1900-luvulle.

Kiire näkyi myös sopivan haastatteluajankohdan löytämisessä. Se pystyttiin järjestämään toisen lehtihaastattelun ja luentojen jälkeiseen hetkeen ennen lähtöä Helsinkiin. Siellä odotti aamulla televisiohaastattelu ja sen jälkeen kirjan julkistamiseen liittyvä lehdistötilaisuus.

Rutto ja rukous valmistui 1,5 vuotta sitten, mutta vasta toinen kustantaja otti kirjan julkaisuohjelmaansa vuosi sitten. Nyt julkaisu on erittäin ajankohtainen, kun varoitukset uudesta pandemiasta lintuinfluenssan muodossa on otettava entistä vakavammin.

- Varmasti lintuinfluenssa voi lisätä mielenkiintoa kirjaani kohtaan, mutta julkaisuajankohta lyötiin lukkoon jo viime keväänä yhdessä Atena-kustantamon kanssa.

Musta surma ohitti Suomen



Tartuntataudit ovat olleet meillä suuressa osin laivojen ja sotaväen mukana liikkuvaa tuontitavaraa. Sekin todistaa myös suomalaisten laajat yhteydet muuhun Eurooppaan jo käytännössä koko 1000-luvun ajan.

- Näyttää siltä, että Mustana surmana pidetty rutto olisi väistänyt Suomen 1300-luvulla, ainakaan siitä ei ole löydettävissä tietoja käyttämissäni lähteissä. Samanaikaisesti ruttoa on esiintynyt muissa Itämeren maissa.

Rutto ei suinkaan ollut Suomessa tuntematon vieras, sillä vuosien 1495 ja 1711 välillä rutosta löytyy tietoa keskimäärin 14. vuoden välein.

Kallioinen lähestyy aihetta väestötieteen näkökulmasta: miten tartuntataudit ovat vaikuttaneet yhteisöön ja erityisesti väestömäärään.

- Rutto ei Suomessa suinkaan ollut mikään suuri tappaja, kuten ei leprakaan, vaikka ne ovat usein saaneet eniten huomiota. Suurimmat tappajat löytyvät isorokosta ja hinkuyskästä, joihin kumpaakin kuoli 1751-1865 lähes 200 000 ihmistä, suurin osa lapsia.

Osasta tauteja on vaikea saada tietoa, koska kuvaukset ovat osin hyvin ylimalkaisia ja oireet sopivat moniin sairauksiin.

- Ja lääkärien puuttuessa diagnoosin tekijöinä toimivat papit. Heidät velvoitettiin 1749 aloitetun väestökirjanpidon yhteydessä kirjaamaan myös kuolinsyyt.

Mutta varmuutta diagnoosien oikeellisuudesta ei ole. Ja saattoi joku pappi merkitä kuolinsyyksi: ei mitään vakavaa.

Esivalta rajoitti vapauksia



Kallioisen mukaan esivalta käytti hyväkseen tartuntatautien aiheuttamaa pelkoa ja rajoitti usein alamaisten liikkumista ja vapautta.

- Yllättävän rauhallisesti väestö näyttää ottaneen rajoitukset vastaan, ainakaan lähteistä ei löydy merkintöjä kapinoinnista. Vastaavasti nyt pyritään kansalaisten oikeuksia rajoittamaan terrorinvastaisen taistelun nimissä.

Tämä tuli esiin vaikkapa lepraan sairastuneiden pakkoeristämisenä.

- Osa perheistä halusi pitää itse huolta sairastuneista. Myöskään kunnat eivät aina olleet halukkaista lähettämään sairastuneita hospitaaliin, ei suinkaan lähimmäisen rakkaudesta, vaan kustannusten pelossa, koska joutuivat maksamaan varattomien potilaiden kustannukset kruunulle.

TSTV - uusimmat