Sunnuntai 19.11.2017Elisabet, Liisa, Eliisa, Elisa, Liisi, Elise

Viherluodon sävel soi
suomalaisten muistoissa

TS/Tuula Heinilä<br />Suvi on mennyt, lauloi Pentti Viherluoto Ukkokodin pojille, Kreittonin Kallelle (vas.) ja Osuuskaupan Oskulle 80-vuotispäivänsä jälkeen vuonna 1995. Ilkka Keto säesti haitarilla.
TS/Tuula Heinilä
Suvi on mennyt, lauloi Pentti Viherluoto Ukkokodin pojille, Kreittonin Kallelle (vas.) ja Osuuskaupan Oskulle 80-vuotispäivänsä jälkeen vuonna 1995. Ilkka Keto säesti haitarilla.

Pentti Viherluoto oli paljasjalkainen turkulainen, alkuperäisen Portsan poika. Hän tapasi luonnehtia itseään myös syntyperäiseksi ruissalolaiseksi. Pentin isä Kaarlo Viherluoto , ent. Forsström, osti Ruissalosta mökin samana vuonna kun Pentti syntyi. Siinä Viherluoto sittemmin vietti kaikki kesät, muutamaa poikkeuksellista vuotta lukuunottamatta.

Pentti Viherluoto syntyi 9. maaliskuuta 1915. Hänen vanhemmillaan oli silloin kahvila-ruokala Venäjän Kirkkokadulla eli nykyisellä Yliopistonkadulla. Pikku Pentti, perheen toinen poika, istuskeli usein ruokasalin tiskillä tarjoilijoiden hellittävänä ja harjoitteli sormivoimiaan väännettävään sähkönappulaan. Ruokalan tytöillä oli tapana varoitella, ettei saisi sammuttaa valoja: soppaa syövät sedät voisivat silloin vahingossa pistää lusikan silmäänsä.

Ruokalassa oli gramofoni, jonka kuuntelu oli Pentin lempiharrastuksia. Kun se ei soinut, hän viihdytti itseään puhaltelemalla isän antamaan kampaan ja silkkipaperiin. Siitä lähti muusikon ura.

Pentti Viherluoto menetti molemmat vanhempansa ja pikkusiskonsa espanjantautiin jo viisivuotiaana. Sen jälkeen hän muutti Aimo -veljensä kanssa isoäidin luo Port Arthurin eli Portsan Puutarhakadulle, Vuorela-nimisen taloyhtiön eläväiseen pihapiiriin. Isoäitikin kuoli, kun Pentti oli vielä lapsi. Sen jälkeen veljekset elivät kahdestaan portsalaisessa kodissaan.

Taiteellisen ja tarinoita kirjoittelevan Aimo-veljensä ohjauksessa Pentti kehittyi taitavaksi piirtäjäksi. Hän kaupitteli jo poikasena piirtämiään sarjakuvia: Uuteen Auraan Keikari-Kallua ja Turun Sanomiin Merimies-Oskaria . Kun hän oli14-vuotias, toimitusjohtaja Arvo Ketonen kutsui hänet luokseen ja tivasi, tiesikö poika, ettei saanut palvella kahta herraa: Turun Sanomien piirtäjän piti piirtää vain Turun Sanomiin. Sanavalmis poika vastasi, ettei auta: Uusi Aura maksoi 40 markkaa sarjasta, kun Turun Sanomista sai vain 25 markkaa.

Ketonen vastasi tarjoamalla Pentille kemigrafin oppipojan paikkaa Turun Sanomien kuvalaattalaitoksella. Siinä työssä Viherluoto viihtyi lähes viisikymmentä vuotta, aina vuoteen 1978 saakka, jolloin jäi eläkkeelle.

14-vuotiaana säveltäjäksi

Pentti Viherluodon säveltäjän ura alkoi myös jo poikavuosina. Ensimmäinen hänen nuoteille merkitsemänsä laulu on Ruissalo-valssi , jonka syntyessä hän oli 14-vuotias. Pentin laulut ja silloinen banjonsoitto pysyivät niihin aikoihin vielä pienen piirin ilona; niitä esitettiin vain Viherluodon poikien Portsan kodissa, jonne musisointia harrastava ystäväpiiri kokoontui.

Suurin osa Pentti Viherluodon nuoruusvuosien sävellyksistä tuhoutui talvisodan alkupäivinä, kun pommi osui Portsan Vuorelan taloon. Silti luettelo hänen elämään jääneistä sävellyksistään on melkein kolmensadan laulun mittainen.

Monet Viherluodon rakastetuimmista lauluista on sävelletty jatkosodan aikana valloitetussa Karjalassa. Suurimman osan ajasta hän oli sijoitettuna Petroskohin Äänisen rannalle. Aamu Airistolla , Aimo-veljen kotirintamalla sanoittama ja Pentin koti-ikävän vallassa sodan melskeessä säveltämä turkulaisten epävirallinen kansallislaulu, sai ensiesityksensä Pentin itsensä laulamana Aunuksen radiossa. Haikeasointinen Kaukainen ystäväin kulkeutui laulaja Eero Väreen mukana Aunuksesta Helsinkiin ja saman tien äänilevylle; samoin sävellys Kun kukkii kirsikkapuut.

Aunuksesta Pentti Viherluoto joutui Helsinkiin ilmavoimien esikuntaan. Sinne tuottelias Aimo-veli lähetti sanoituksia sävellettäviksi: ensin Ruissalossa runoilemansa Pienen polun , sitten Katri-Helenan myöhempinä aikoina jymymenestykseen nostaman Puhelinlangat laulaa, jonka sanoilla oli inhimillinen tarinansa. Aimo Viherluoto oli kerran Ruissalon huvilalta kaupunkiin lähtiessään myöhästynyt viimeisestä bussista ja lähtenyt kävelemään pitkin maantietä. Tien laitaa pitkin vedetyt puhelinlangat humisivat yön hiljaisuudessa, ja Aimo runoili niiden ja omien marssiaskeltensa äänestä laulun sanat.

Ne olivat Pentin mielestä niin mukavan hilpeät, että sävelestäkin tuli hyppelehtivän iloinen - aivan toisentyyppinen kuin Aimon vähän sen jälkeen lähettämistä Mustan Ruusun sanoista ja sävelestä. Sen perusvire on Turun linnan synkiltä kellarikäytäviltä.

Sodan lopulla ja jälkeen Pentti Viherluoto lauloi omia sävellyksiään valoisalla tenoriäänellään myös levylle. Iso erä levytyksiä lähetettiin vahakiekkona Saksaan, mistä ne eivät koskaan tulleet takaisin. Turkulainen Sointu-yhtiö levytti myös Pentin laulua.

Elokuvasäveliä ja tanssimusiikkia

Sodan jälkeen Pentti Viherluoto pestattiin tekemään musiikin turkulaiselokuvaan Huijarien huvittavat huiputtajat. Tanssikielto oli sodan jäljiltä vielä voimassa muutaman vuoden, ja Viherluodon tanssimuusikon ura sai vauhtia vasta sen jälkeen. Hän soitti mm. triossa nimeltä Buli-buli, orkesteri Hopeakuussa, jonka kiertueella hän löysi vaimonsa Lailan . Häävalssina oli Pentin oma sävellys Leija.

Aimo Viherluodon eli Harry Etelän varhaisen kuoleman jälkeen Pentti sävelsi mm. laulaja Veikko Lavin tekemiä tekstejä. Yksi tunnetuimmista on Turun surusilmä. Viherluoto teki lauluja myös turkulaisen Pekka Niemen eli Sulo Säkeistön sanoihin.

Vuosien mittaan Pentti Viherluoto tuli valtakunnallisesti tunnetuksi ennen muuta monen jo klassikoksi yltäneen ikivihreän iskelmän säveltäjänä. Niitä ovat hänen itsensä lisäksi levyttäneet maan valovoimaisimmat laulajat A. Aimosta, Henry Theelistä, Olavi Virrasta, Georg Malmsténista ja Veikko Tuomesta Veikko Laviin, Aulis Kotaviitaan ja Katri Helenaan, jonka ura ponnahti käyntiin Puhelinlankojen myötä.

Viherluoto oli paitsi säveltäjä myös monipuolinen muusikko, joka kiersi nuoruus- ja miehuusvuosinaan keikoilla ympäri Suomea ja vielä eläkepäivinäänkin ilahdutti kitaroineen yleisöä konserteissa ja yhteisissä illanvietoissa.

Pentin tunteneet muistavat hänet iloisena, aina positiivisesti asioihin suhtautuvana herrasmiehenä. Tämän allekirjoittaa jokainen Pentin aikainen turunsanomalainen, mutta myös hänen muusikkoystävänsä ja -kollegansa. Hänessä oli myötäsyntyistä sydämen sivistystä, huumoria ja sellaista vaatimattomuutta, jonka rinnalla monen suuriääniset tekemiset tuntuvat tyhjän kolinalta.

Pentti Viherluoto mainitsee Eva Latvakankaan toimittamassa elämäkerrassaan Puhelinlankojen aikaan : "Vasta tarpeeksi vanhaksi elettyään ihminen alkaa kokemuksiensa perusteella ymmärtää elämänsä tarkoitusta ja osittain sitä, miksi hänelle on käynyt niinkuin on käynyt.

Usein elämässä on sattunut niin, että murhe onkin kääntynyt onneksi. Onko se johdatus vai sattuma, vai onko niin, että elämä on opettanut minut näkemään varjoissakin piilevän ilon ja onnen kimalluksen - en tiedä".

Hänellä oli harvinainen kyky nauttia elämän pienistäkin iloista ja onnensirpaleista ja kääntää ne positiiviseksi energiaksi.

Pentti Viherluodon "Suuri" Pieni polku on muistoista rikas.

RAILI SUOMINEN EVA LATVAKANGAS

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.