1905-2005

1925-1935: Yleisurheilu sai Suomen liikkeelle

TS 100 | Turun Sanomat 15.3.2005 03:00 |

1920-luvun lopulla Paavo Nurmi veti katsomot täyteen ympäri Suomea. Tosin hän ei enää näinä vuosina kovin monta kotimaan kilpailua kesässä ehtinyt käydä. Esimerkiksi vuonna 1926 oli hänen ohjelmassaan SM-kisojen lisäksi vain kuusi kilpailua Suomessa, niistäkin kaksi Turussa.

Turun Urheiluliiton kaksipäiväisiin 25-vuotisjuhlakilpailuihin 22. ja 23. heinäkuuta oli Nurmen vastustajaksi hankittu kohuttu ruotsalainen Edvin Wide. Kemiössä syntynyt Wide (aiemmin Hermansson) valmistui kansakoulunopettajaksi Uudenkaarlepyyn seminaarista, mutta muutti Ruotsiin vuonna 1918.

Jopa 10 000 katsojaa kansoitti juuri korjatun Urheilupuiston kentän katsomot molempina kilpailupäivinä. Paikalla oli myös Kultarannasta saapunut tasavallan presidentti Lauri Relander.

Itse kilpailut ja nimenomaan Nurmen ja Widen kamppailut sujuivat tuttuun tyyliin. Viimeistään loppusuoralla Nurmella oli vielä yksi kirivaihde varastossa ja voitot seurasivat toistaan.

Wide on yksi niistä harvoista, jotka edes kerran pystyivät voittamaan Nurmen, nimittäin Otto Peltzerin 1500 metrin ME-juoksussa Berliinissä juuri 1926.

Jarrua juoksuradoilla



Ohjelmaa oli heinäkuussa riittänyt TuUL:n mailerikaartille, joka oli koko maailman ehdotonta eliittiä. Heinäkuun 12. ja 13. päivinä oli Tukholmassa IF Linnéan kansainväliset suurkilpailut, joihin osallistui 14 TuUL:n urheilijaa. Tukholmaan matkusti höyrylaiva Arandalla peräti 200 urheiluliittolaista, jotka saivat nähdä oman seuran juoksijoiden tekevän kaksi ME:tä ja kaksi SE:tä.

Nurmi juoksi 3 000 metrillä ME:n 8.20,4 huolimatta siitä, että ruotsalainen Nils Eklöf epäurheilijamaisesti ryntäsi aina välillä Nurmen ohi ja pani jarrut päälle. Nykyisten jänisten käytön sijasta silloin siis käytettiin ME-yrityksissä jarrua! 4x1 500 metrin viestissä TuUL (Nurmi, Frej Liewendahl, Elias Katz, Niilo Koivunalho) juoksi ME:n 16.26,2, jota sama joukkue seuraavan viikonlopun SM-viesteissä Viipurissa paransi tulokseen 16.11,3.

Tulosta voidaan verrata nykytasoon, kun todetaan, että sillä olisi viime kesän SM-viesteissä sijoittunut kuudenneksi juuri nyky-TuUL:n joukkueen perässä. Toinen vertailukohta on juhlakisojen 4x100 metrin voittoaika 44,5, jolla nyt voisi kilpailla enää M17-sarjan sijoituksista.

Yleisöryntäys suomalaista katsomaan



Yleisurheilun ja Paavo Nurmen vetovoima maailmalla oli samaa tasoa kuin Suomessa. Kun Nurmi vuoden 1925 talvella ja keväällä oli tehnyt valtavan USA:n kiertueensa 6.1.-26.5. välisenä aikana (55 kilpailua), olivat hallit ja stadionit pullistelleet ja tuottaneet dollareita järjestäjille.

Los Angelesin Coliseumilla oli ollut 25. huhtikuuta 40 000 katsojaa, kun Nurmi kukisti ylivoimaisesti joukon juoksukyvyistään kuuluisia intiaaneja, joista vain yksi pysyi edes alkukierrokset hänen vauhdissaan. Kaksi päivää myöhemmin oli toinen kilpailupäivä, mutta sää oli viileä ja sumuinen. Stadionin johto oli pessimistinen ja avasi vain muutaman katsomoluukun odottaen korkeintaan 10 000 katsojaa.

Stadionille pyrikin kuitenkin valtaisa yleisömassa, joka ehti jo rikkoa aitoja ja portteja ennen kuin kaikki sisääntuloaukot saatiin avattua. Virallisesti yleisömääräksi ilmoitettiin 32 000, mutta kun sisään oli tultu myös enemmän epävirallisesti, oikeaksi yleisömääräksi arvioitiin ennemminkin 50 000 katsojaa. Kilpailut aloitettiin myöhässä sitten, kun kaikki olivat päässeet sisään. Ja nähtävääkin saatiin, Mr. Nurmi teki samalla kolme ME:tä erilaisilla jaardimatkoilla.

Oman osansa huomion suuruuteen toi Yhdysvalloissa myös se, että koko ajan käytiin lehtien palstoilla keskustelua manageri Hugo Qvistin pyytämistä korvauksista, jotka sen ajan mittapuun mukaan olivat isoja, mutta eivät nykyään olisi juuri muuta kuin matkarahaa.

Yleinen mielipide oli USA:ssa vahvasti Nurmen puolella, sillä olivathan hänen juoksunsa tuottaneet satojatuhansia dollareita urheiluseuroille, järjestöille ja yhdistyksille.

Kolme turkulaista, kolme kultaa



Suomalainen olympiamenestys jatkui Antwerpenin ja Pariisin mallin mukaan Amsterdamin kisoissa 29.7.-12.8.1928.

Joukkue lähti matkaan höyrylaiva Oihonnalla Helsingin Eteläsatamasta 21. heinäkuuta tuhansien pääkaupunkilaisten saattelemana. Urheilijoille jo tuttu Oihonna oli myöskin majapaikkana kisojen ajan kuten kahdeksan vuotta aiemminkin Antwerpenissä.

Turkulaismenestys kisoissa oli ainutlaatuinen: kolme miestä oli valittu joukkueeseen ja kaikki palasivat kultamitali hallussaan kotiin. Paavo Nurmi voitti 10 000 m, Harri Larva 1 500 m ja jo 36-vuotias Kaarlo Mäkinen vapaapainin 56 kilon sarjan. Nurmi toi lisäksi kaksi hopeaa.

Amsterdamin kisoihin osallistui 46 maata ja 3 014 urheilijaa, lajeja oli ohjelmassa 15. Naisten yleisurheilu oli nyt ensi kertaa mukana. Kisojen menestynein maa oli Yhdysvallat, mitaleja 22-18-16, Suomen mittava saalis oli 8-8-9. Maailmanvalloitus alkoi näistä kisoista: Coca Cola oli ensi kertaa kisajuomana.

Ajojahti Nurmea vastaan



Los Angelesin Memorial Colosseum oli 10. kesäolympiakisojen päänäyttämönä 30.7.-14.8.1932. Ehkä mustin hetki Suomen olympiahistoriassa koettiin täällä, kun Paavo Nurmi ruotsalaisten aloitteesta suljettiin kisoista "ammattilaisena".

IAAF:n ruotsalainen puheenjohtaja sai varsinkin Turussa peräti kyseenalaista mainetta. Kisatorvi-lehti (Liittolaisen edeltäjä) julkaisi kaskun: Tiedättekö, mitä yhtäläisyyttä on lehmällä ja IAAF:n puheenjohtajalla, J Sigfrid Edströmillä? No, molemmat syövät nurmea!

Tapahtuman jälkeen Suomi katkaisi yleisurheilusuhteet Ruotsin kanssa kolmeksi vuodeksi.

Lauri Virtanen juoksi Turkuun pronssimitalit sekä 5 000 metrillä että 10 000 metrillä.

Los Angelesin kisoihin osallistui 37 maata ja 1 408 urheilijaa, lajeja oli ohjelmassa 16. Kuten luvuista näkyy, pitkä matka Euroopasta Kaliforniaan rajoitti vielä siihen aikaan melkoisesti osallistumista.

Kisojen menestynein maa oli luonnollisesti Yhdysvallat, mitaleja 44-36-30, Suomen edelleen mittava saalis oli 5-8-12. Palkintopallia käytettiin nyt ensi kertaa.

Ei hiihtomitaleita 1928 talvikisoista



Sankt Moritzin talvikisoissa Suomi jäi ilman hiihtomitaleita. Veli Saarinen oli paras suomalainen 18 kilometrin neljännellä sijallaan. Clas Thunberg luisteli kultaa 500 metrillä ja 1 500 metrillä.

Kisoissa oli mukana 25 maata, urheilijoita oli 495. Norja menestyi parhaiten, mitaleita 6-4-5. Suomelle Thunbergin lisäksi yksi hopea ja yksi pronssi, kaikki pikaluistelusta.

Vuonna 1932 myös talvikisat käytiin Amerikan mantereella, syrjäisessä ja pienessä Lake Placidin kylässä. Pitkä matka karsi talvikisojen osanottoa vielä enemmän kuin kesäkisojen: Suomesta lähti kisoihin seitsemän urheilijaa, taitoluistelija Marcus Nikkanen omalla kustannuksellaan, ja Kanadasta tuli paikalle hiihdon varamies.

Pikaluistelut järjestettiin amerikkalaiseen tapaan yhteislähtöinä, niinpä Clas Thunberg kieltäytyi "tuollaisesta sirkuksesta".

Hiihdon kultamitalitili saatiin auki, kun virolahtelainen Veli Saarinen hiihti 50 km:n voittoon ajalla 4.28.00.

Kisoissa oli mukana 17 maata, urheilijoita oli 306. USA menestyi parhaiten, mitaleita 6-4-2. Suomelle yksi mitali kutakin väriä.

JUHANI JALAVA


Lähteet:

• Olympialaiskisat III, 1928 ja Olympialaiskisat IV, 1933. WSOY.

• Paavo Nurmi juoksijain kuningas, Antero Raevuori, 1997. WSOY.

• Auran rannoilta maailmankartalle, Aake Jermo, 1951. TuUL.

• Turun Palloseura 1922-1972, Heikki Mäki ja Eero Toivola, 1972.