Perjantai 20.4.2018Lauha, Nella

Antti Mikkolan sydän sykki Suomelle

TS/<br />Turun Sanomien perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja Antti Mikkola punoi lehden linjan kolmesta perussäikeestä: vapaamielisyydestä, kansanvaltaisuudesta ja laillisuudesta.
TS/
Turun Sanomien perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja Antti Mikkola punoi lehden linjan kolmesta perussäikeestä: vapaamielisyydestä, kansanvaltaisuudesta ja laillisuudesta.

Turun Sanomien perustaja, tuomari Antti Mikkola oli monen toimen mies; poliitikko, lehtimies, ennen muuta tulisieluinen vaikuttaja.

Helsingin Sanomat luonnehti keväällä 1918 Mikkolaa näin: "Tuskinpa on hänen miehuutensa aikana Turun suomalaisten keskuudessa mitään yritetty, olkoonpa sitten kysymys toiminnasta henkisen tai aineellisen viljelyksen alalla, ilman hänen altista osanottoaan joko työllä tai varoilla tai, useimmiten, molemmilla."

Luonnehdinta on sattuva. Turun Sanomien päätoimittajan, Mikkolan työtoverin ja ystävän Pontus Artin mukaan Mikkolan kohtaloksi koitui hänen suoruutensa, rehellisyytensä ja pelottomuutensa. Punaiset ampuivat Mikkolan 1.2.1918.

Lukumiehiä jo nuorena

Anders Vilhelm (Antti Vilho) Mikkola syntyi Liedon Lommolan kylän Sipilän talossa 4. joulukuuta 1869. Isä oli maanviljelijä Mats Wilhelm Matinpoika ja äiti Maria Sofia Antintytär Virolan talosta Tarvasjoelta. Antti syntyi perheen toisena lapsena, vanhin - Juho Vilhelm - kuoli alle kaksivuotiaana kesällä 1869. Nälkävuodet 1867 ja 1868 koettelivat ankarasti Lietoakin.

Vanhemmat myivät Sipilän vuonna 1876 ja ostivat naapuritalon Uotilan, jonka myivät 1884. Saman vuoden maaliskuussa heidät on merkitty tulleiksi Hyvättylän kylän Mikkolaan. Kanttorinleski Katarina Ståhlberg oli myynyt tilan Liedon kunnalle ja Matti Matinpoika ryhtyi tilan vuokraviljelijäksi.

Hyvättylä on Liedon kirkonkylä ja Mikkola sijaitsi parin sadan metrin päässä kellotapulista. Suunnilleen samalle etäisyydelle Mikkolan tilan pellolle kunta oli rakentanut kansakoulun. Nykyisin koulu tunnetaan Tapulikujan kouluna. Se vihittiin juhlallisesti käyttöön 1. marraskuuta 1883. Koulun ensimmäisten oppilaiden joukossa oli myös Anders Vilhelm.

Antti Mikkola jätti kansakoulun keväällä 1885. Todistuksen mukaan hän oli enemmän luku- kuin laulumiehiä. Ankaraksi mutta innostavaksi tunnettu opettaja Henrik Ruokonen antoi Antille laulannossa kuutosen, mutta sisälukemisessa, kaunokirjoituksessa ja laskennossa kahdeksan.

Huomionarvoista on, että todistuksessa Antti Vilhelmillä on sukunimi: Mikkola. Opettaja Ruokonen on kirjoittanut sen kotitalon mukaan.

Opintielle Turkuun

Antti Mikkola ei jatkanut enää kansakoulussa, vaan pyrki ja pääsi 15-vuotiaana Turun suomalaisen klassillisen lyseon kolmannelle luokalle. Maanviljelysneuvos Toivo Haapakoski arvioi, että opettaja Ruokonen on kannustanut nuorta miestä ja ohjannut hänen lukemisiaan. Vuonna 1886 Mikkolan rippikirjassa lukeekin jo lyceist, lyseolainen.

Niihin aikoihin Mikkolan perhe luopui Mikkolan tilan viljelemisestä ja muutti Tammentaan kylän Mannille vuonna 1889. Mikkolan tilalta oli lyhyt matka Hämeen härkätielle, jota pitkin pääsi Turkuun. Tammentaan kylään oli valmistunut Liedon asema 1870-luvun puolivälin jälkeen. Aseman sijainnin määritteli etäisyys Turusta. Se oli 17 virstaa Turun asemalaiturista. Kilometreinä se on runsaat kahdeksantoista.

Antti Mikkolan kehitykseen vaikutti arvattavasti myös kirkkoherra Carl Fredrik Ramberg , joka tammikuussa 1883 valittiin koulun johtokunnan puheenjohtajaksi. Rovasti oli suomen kielen puolustaja ja hänen aikanaan seurakunnan viralliseksi kieleksi valittiin suomi. Hänen heikkoutensa oli viina, jonka runsas viljely haittasi etenkin vanhemmiten asioidenhoitoa.

Antti Mikkolan isän rippikirjaan rovasti Ramberg kirjoitti 1890-luvun puolivälissä: omistaa Mainiemen ( po. Maisaaren Isotalo) tilan Rymättylässä. Rymättylän historian II.2:n mukaan Maisaaren Isotalo siirtyi vuonna 1892 Matti Matinpoika Mannin omistukseen. Seuraavana vuonna isä perheineen - vaimo ja seitsemän alaikäistä lasta - muutti Maisaareen.

Antti Mikkola ehti asua Mannin tilalla vain lyhyitä jaksoja, koska lyseon lukukausien aikana hän joutui asumaan Turussa. Perheen muuttaessa Maisaareen Antti oli kirjoilla Turussa.

Antti Mikkolan isä kuoli kesäkuussa 1896 verenmyrkytykseen. Vastuu perheestä siirtyi vanhimmalle pojalle. Antti siirsi kirjansa Rymättylään ja huolehti kaiken muun ohella tilanpidosta.

Maisteri ja tuomari

Ylioppilaaksi valmistuttuaan Mikkola joutui opintojensa vuoksi muuttamaan Helsinkiin. Opiskelutahti oli rivakka. Kahdessa vuodessa hän luki itsensä filosofian kandidaatiksi, maisteriksi Mikkola vihittiin vuonna 1894. Aineyhdistelmään kuuluivat suomi, suomensukuisten kansojen kieliä ja Pohjoismaiden historia.

1890-luvun puolivälissä Mikkola joutui ensi kerran selvittämään rymättyläläisten riita-asioita. Ehkä hän niinä aikoina havaitsi, että humanistin koulutus ei riitä asianajoon, lait ja pykälät pitää tuntea. Niinpä hän jatkoi opintojaan ja suoritti vuonna 1899 lakitieteen kandidaatin tutkinnon.

Valmistumisvuonnaan hän perusti Turun Lakiasian Toimiston, kaupungin ensimmäisen suomalaisen asianajotoimiston. Toimistoaan hän hoiti kuolemaansa saakka.

Vuonna 1896 Maisaaren Isotalon isäntä Mikkola pyrki talonpoikaissäädyn valtiopäivämieheksi. Menestys ei tullut ensi kerralla, rymättyläläinen valtiopäivämies Zefanias Suutarla säilytti asemansa.

Koulunkäynti Maisaaresta oli hankalaa, venematkan takana. Antti Mikkolan nuoremmat sisarukset kävivät koulua kirkolla. Kouluviikko vietettiin kortteerissa. Koulunkäynti toi nuoremmille sisaruksille sukunimen Saari. Opettaja käytti Maisaaresta tulleista lapsista nimitystä saaren lapset. Siitä sukunimi Saari.

Koska taival Rymättylän kirkonkylään oli pitkä, Antti Mikkola oli 1890-luvun lopulla aloitteellisena perustamassa Luodon koulua. Koulu aloitti toimintansa vuosisadan vaihteessa.

Nuorsuomalainen

Vuoden 1899 lopussa Mikkola muutti kirjansa Turkuun, josta hän oli hankkinut asunnokseen talon Mustainveljestenkujalta. Se toimi sisarusten ja muidenkin sukulaisten mieluisana kortteeripaikkana kaupunkimatkoilla.

Helmikuun manifesti oli oikeudenloukkaus, joka herätti Antti Mikkolassa perustuslaillisen poliitikon ja lehtimiehen. Hän piti Turussa syksyllä 1899 kansankokouksessa sortopolitiikkaa vastustavan kiivassanaisen puheen. Se johti ilmiantoon kenraalikuvernöörille.

Suomalaisuusmies Mikkola oli sydänjuuriaan myöten. Ollessaan pohjoismaisessa juristikongressissa Kööpenhaminassa vuonna 1902 hän piti puheenvuoronsa latinaksi, koska ei Suomen edustajana halunnut puhua venäjää eikä myöskään ruotsia.

Turussa Mikkola nousi pian nuorsuomalaisten keskushahmoksi. Turun kaupungin valtuustoon hänet valittiin vuonna 1903. Turun kaupungin edustajana hänet valittiin säätyvaltiopäiville 1904-05 ja 1905-06. Mikkola kuului porvarissäätyyn.

Suorapuheisena perustuslaillisena sortovallan vastustajana ja kagaalin kannattajana hän oli merkitty mies. Vuonna 1902 santarmit tekivät kotitarkastuksen Mikkolan asuntoon. Vuonna 1904 maastakarkotus oli lähellä.

Äänenkannattaja Turkuun

Turun nuorsuomalaisilta puuttui kuitenkin yksi ja sen mukana kaikki: oma sanomalehti. Foorumi, jolla kannatettiin ja markkinoitiin suomenmielistä perustuslaillista vastarinta-aatetta.

Vuonna 1902 nuorsuomalaisten ydinjoukko teki ensiyrityksen, yritti kaapata Uuden Auran . Hanke meni myttyyn.

Vuoden 1903 alusta Mikkola sai Sanomia Turusta -lehteen nuorsuomalaisen miehityksen. Toinen yritys päättyi lehden lakkauttamiseen.

Kolmas hanke käynnistettiin vuonna 1904. Se oli oma lehti: Turun Sanomat. Kenraalikuvernööri Bobrikovin kesäkuinen murha heijastui poliittiseen tilanteeseen: sorto hellitti. Näytenumerot ilmestyivät loppusyksystä 1904 ja tammikuun alusta 1905 TS alkoi ilmestyä kuusipäiväisenä.

Antti Mikkola ei voinut virallisesti toimia lehden päätoimittajana, vaikka käytännössä toimikin. Hän kirjoitti, määritteli lehden linjan ja palkkasi toimittajat sekä avustajat. Palkkaa hän ei nostanut, mutta maksoi muiden palkat.

Virallisena päätoimittajana oli kirjanpidon opettaja Heikki Liipola , joka oli poliittisesti puhdas, vaikka oli ajatusmaailmaltaan nuorsuomalainen.

Taistelijan luonne

Vuosi 1904 oli 34-vuotiaalle Mikkolalle kiireistä aikaa. Valtakunnan politiikka piti miestä toistuvasti pääkaupungissa. Turussa huomiota ja aikaa vaati kaupunginvaltuusto. Osansa verotti myös asianajotoimisto, jossa hänellä oli apunaan muun muassa tuleva pääministeri, lakit. kandidaatti Rafael Erich . Mutta eniten aikaa vei kuitenkin Turun Sanomat, joka alun pitäen oli sensuurin silmätikkuna.

Antti Mikkolan oli professori Einar W. Juvan mukaan "vaikea hillitä taistelijaluonnettaan, ja kenties häneltä puuttui vanhempien virkaveljien varovaisuus". Taistelijan luonne oli luettavissa TS:n pääkirjoituksissa. Ne olivat poleemisia ja suorasukaisia, niissä ei sanaa säästetty.

Suorasanaisuudesta seurasi ristiriita painoasiamiehen kanssa. Ensimmäinen painoeste eli sensuurin kielto tuli tammikuussa 1905. Huhtikuussa painoasiain ylihallitus antoi vakavan varoituksen vastaavalle toimittajalle. Syynä Mikkolan pääkirjoitus tuomarien erottamattomuudesta. Hän vaati laittomasti erotettujen tuomareiden palauttamista virkoihinsa.

Talvella 1905 Mikkolasta tuli perustuslakivaliokunnan jäsen ja K.J. Ståhlbergin lähin apuri. Yhdessä he urakoivat äänioikeusuudistuksen valiokunnasta säätyjen käsittelyyn.

Lokakuun viimeisenä päivänä alkoi suurlakko. Turussa päätökset lakon aloittamisesta tehtiin kahdessa kokouksessa: vastarintaliikkeen porvarit olivat hotelli Phoenixissä, työväestön edustajat työväentalolla. Kokouksissa valituissa lakkotoimikunnissa oli TS:n edustajat: Liipola oli perustuslaillisten, Mikkola ja toimittaja Lauri Soini työväen lakkotoimikunnassa.

Suurlakon tärkeimpiä vaikutuksia oli ennakkosensuurin poistuminen.

Syksyllä 1906 Mikkola valittiin Jonas Castrénin johtaman agraarikomitean sihteeriksi. Torpparikysymys oli läheinen sekä Mikkolalle että hänen kauttaan myös lehdelle. Onko torpparilaitos poistettava? kysyi Mikkola pääkirjoituksessaan syyskuun lopulla 1906 ja vastasi: kyllä, se on tinkimätön päämäärä.

Samana vuonna Mikkola pohti kielikysymystä ja vaati, että suomen kielelle on taattava kansalliskielen oikeudet. Samalla hän varoitti kansalliskiihkon sokeudesta.

Liikenneongelmat olivat tuttuja Mikkolalle. Hän ajoi muun muassa Turun-Uudenkaupungin -rautatien rakentamista sekä Turun-Riihimäen -ratalinjan tutkimista.

Antti Mikkolan sisar Alma Saari valmistui Koriston puutarhakoulusta 1908. Niihin aikoihin Mikkola osti Pansiosta Niemen tilan, jossa sisar voi harjoittaa ammattiaan. Tila oli samalla perheen kesäpaikka, jossa Antti Mikkola harrasti muun muassa purjehdusta.

Turku pakkolunasti tilan tuleviin sataman tarpeisiin ja Antti Mikkola osti sisarelleen ja äidilleen Rantalan talon Naantalista kesällä 1917. Niemen tila on nykyisin laivastoaseman aluetta ja alueen korkein kallio on nimetty Mikkolan muistoksi Mikkolanvuoreksi.

Monessa mukana

Antti Mikkola oli niin monessa mukana, että lehtikirjoitus ei niiden esittelyyn riitä, tässä tärkeimpiä. Vuonna 1912 Turkuun perustettiin Länsi-Suomen Osake-Pankki. Mikkola toimi sen hallintoneuvoston puheenjohtajana kuolemaansa saakka.

Varsinais-Suomen tutkimusyhdistys perustettiin Kalevala-juhlassa 28. helmikuuta 1915. Seura on Varsinais-Suomen liiton edeltäjä. Mikkola oli sen ensimmäinen sihteeri.

Hän ehti olla myös oman koulunsa Turun suomalaisen klassillisen lyseon kouluneuvoston puheenjohtaja, mutta oli myös perustamassa Turun suomalaista reaalilyseota.

Mikkola oli perustamassa Turun asianajajayhdistystä. Muistoksi siitä hänen muotokuvansa on Turun oikeustalon asianajajien huoneessa. Yhdistyksen nimi vaihtui vuonna 1919 Suomen asianajajaliiton Turun osastoksi.

Mikkola antoi oman panoksensa myös Turun yliopistohankkeen käynnistämiseen.

Paljon Mikkolan aikaa nielivät myös rymättyläläisten kalastusriidat. Toisen osapuolen asianajajana oli useimmiten Ivar Aminoff . Kummatkin olivat niin arvostettuja juristeja, ettei käräjiä aloitettu ennen kuin herrat ehtivät paikalle. Mikkola ja Aminoff viimeistelivät myös Rymättylän nuottalain.

Oma kuvalaitos

Turun Sanomien aseman lujittuminen perustui alusta pitäen sisällön ohella kuvankäyttöön. Mikkola ideoi kuvituksen kehittämistä päätoimittaja Pontus Artin kanssa. Lehteä kustantavassa Ota osakeyhtiössä hän esitti kuvalaitoksen perustamista, muttei saanut varovaista johtokuntaa ajatuksensa taakse. Kamera kuitenkin hankittiin toimitukselle vuonna 1911.

Kun lehtiyhtiö ei lämmennyt kuvalaitokselle, hän perusti sen itse. Tilat löytyivät Mustainveljestenkujalta. Kun lehteen samana vuonna palkattiin piirtäjäksi Weikko Puro , kuvien määrä moninkertaistui.

Artti muisteli myöhemmin, että toimituksen aloitteet saivat aina Mikkolan tuen. "Kun hän lisäksi oli aloiterikas ja uusia tuumia täynnä, niin hänestä oli mitä suurin apu."

Yhteistyö uutistoimistojen kanssa takkuili 1910-luvun alkuvuosina. Vuonna 1912 Mikkola käynnisti neuvottelut uuden uutistoimiston perustamiseksi. Seuraavan vuoden alusta Sanomalehtien Tietotoimisto aloitti toimintansa.

Vuonna 1915 Sanomalehtien Tietotoimisto yhdistettiin Suomalaiseen Uutistoimistoon. Fuusiossa syntyi Suomen Tietotoimisto. TS ja Antti Mikkola olivat alun pitäen STT:n merkittäviä osakkeenomistajia. Mikkola omisti henkilökohtaisesti viidenneksen yhtiön osakkeista.

Samoina vuosina Mikkola oli myös puuhaamassa sanomalehtien yhteistä ilmoitustoimistoa.

Aiheetta ei professori Kaarlo Jäntere Turun Sanomien 50-vuotisjuhlalehdessä todennut Mikkolasta, että hän oli harvinainen poikkeus varsinaissuomalaisen kansanluoteen päälaadusta: rohkea ja ripeäotteinen sekä taloudellisten että kulttuuristen yritysten perustajana.

Joviaali seuramies

Mitä muuta Mikkola oli kuin ripeäotteinen perustuslaillisen nuorsuomalaisuuden läpitunkema työmaanikko. Hän oli myös joviaali seuramies. Seitsemän vuotta Mikkolan kanssa työskentelemään ehtinyt Weikko Puro kuvasi hänet persoonaksi, jossa oli teeskentelemätöntä kansanihmistä ja jonka kanssa pääsi helposti puheisiin. Mikkola oli myös vieraanvarainen isäntä ja mainiota juttuseuraa.

Kulttuuri oli Mikkolan maailmassa tärkeällä sijalla. Itse hän kirjoitti ja hioi säkeitä ja hänen kynästään syntyi muun muassa rakkaalle kotiseudulle omistettu Varsinais-Suomen laulu .

Ravintola Pinellan punaisen huoneen kolmen turkulaistaiteilijan Edwin Lydénin , Santeri Salokiven ja Ragnar Ungernin akuuttia tilapulaa hän helpotti antamalla herrojen ateljeekäyttöön huoneet talostaan Mustainveljestenkujalta. Lisäksi hän tuki turkulaisen pilalehden Tuhkimuksen kustantamista 1910-luvun alussa.

Vaikka Uusi Aura oli Turun Sanomien kilpailija, jonka kanssa otettiin tuon tuosta ärhäkästikin yhteen, varsinainen vihollinen yhdisti. Kun Uuden Auran päätoimittaja K.N.Rantakari sai 4 000 markan sakon kirjoittelustaan, joka ei valtaapitäviä venäläisviranomaisia miellyttänyt, Mikkola riensi torin yli maksamaan tuhat markkaa keräyslistaan, jolla sakkorahaa koottiin.

Kerran Mikkola veti herneen nenäänsä, kun Severi Nuormaa pikku satiirissa peittosi huijariksi eksynyttä "kulttuurikehdon pylväsmiestä" ja Mikkola katsoi, että kirjoitelma loukkasi häntä. Herrat olivat entuudestaan hyviä ystäviä ja asia sovittiin kaikessa ystävyydessä, kun he seuraavan kerran tapasivat kunnallisklubilla konjakkilasin ääressä.

Vanhasuomalaisilta Mikkola sai lempinimen laki-Antti, sosialisteilta sota-Antti.

Levoton Turku

Sota-Antti nimi syntyi vuonna 1917. Turku oli silloin levoton paikka. Selkkaukset alkoivat palokunnasta ja johtivat toukokuussa kunnalliseen yleislakkoon. Elokuussa oli voimellakka.

Marraskuun suurlakon aikana punaiset pidättivät maaherra Collanin ja poliisimestari Nikanderin . Pidätys jatkui lakon jälkeenkin. Joulukuussa Turussa puhkesi miliisilakko ja sitä seurasi kauppojen ryöstely ja ilkivalta.

Antti Mikkola näki kehityksen johtavan katastrofiin. Hän vaati sotalaitoksen perustamista laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi. Marraskuun 26. päivänä hän teki aloitteen "maan sotalaitoksen voimaansaattamisesta ja esityksen antamisesta kansanmiliisin aikaansaamiseksi".

Kun eduskunta keskusteli asiasta 7. joulukuuta Mikkola totesi, että Suomen kansan on oltava valmiina puolustamaan itsenäisyyttään kaikin mahdollisin keinoin. "Välittömänä seurauksena - ja, jos niin tahdotaan välttämättömänä pahana - uudesta asemasta on kansallisen puolustuslaitoksen luominen."

Hänen mukaansa olisi kyettävä kokoamaan riittävä kantajoukko, "jonka avulla ainakin sisästäpäin uhkaavan anarkian vaarat toivottavasti saadaan torjutuiksi ja kansalaissota estetyksi, riisumalla aseista niin hyvin punaiset kuin valkoiset kaartit".

Puhe kaikui kuuroille korville.

Antti Mikkola oli ollut myös yhteydessä aktivisteihin. Hänen pikkuveljensä Lauri Saari liittyi marraskuussa 1915 Saksassa jääkäripataljoona 27:ään. Helmikuussa 1918 Lauri palasi Suomeen jääkärikapteenina.

Jääkärieversti Yrjö Väinönheimon mukaan Antti Mikkola oli tammikuussa 1918 ostamassa venäläisiltä aseita. Maasta lähtevät venäläiset myivät aseitaan ja muitakin tarvikkeitaan kaikille maksukykyisille, myös valkoisille. Rahan värillä ei ollut väliä.

Suoruutensa uhri

Helsinkiin vuonna 1917 siirtynyt Pontus Artti tapasi Antti Mikkolan lounaalla keskiviikkona 31. tammikuuta 1918. Ilmapiiri oli huhuista sakeana ja jännittynyt. Kaupungissa oli sinä päivänä surmattu neljä henkilöä.

Antti Mikkola pidätettiin asunnostaan samana iltana. Mikkola suljettiin samaan selliin nuorsuomalaisen kansanedustajan Pekka Paavolaisen kanssa. Vankeja säilytettiin miliisilaitoksen piiriasemalla.

Myöhemmin illalla asemalle tuli joukko aseistautuneita punakaartilaisia. Vastoin annettuja ohjeita he saivat Mikkolan mukaansa ja surmasivat hänet Eläintarhanlahden rannalla. Maanantaina 5. helmikuuta päivätyn kuolintodistuksen mukaan Mikkolassa oli useita ampumahaavoja, tappava luoti oli lävistänyt pään.

Syylliset tiedettiin, mutta heitä ei tutkija Jaakko Paavolaisen mukaan koskaan rangaistu. Mikkolan murha herätti Paavolaisen mukaan enemmän julkista huomiota kuin mikään muu yksittäinen vuoden 1918 tapahtumiin kytkeytynyt henkirikos.

Mikkolan Alma-sisar haki veljensä ruumiin Helsingistä. Hän sai siihen 3.2.1918 päivätyn kirjallisen luvan Turun piirin vallankumoukselliselta neuvostolta. Hautajaisiin ei kuitenkaan saatu lupaa.

Antti Mikkola haudattiin Turussa torstaina 16. toukokuuta 1918. TS:n etusivu oli omistettu hautajaispäivänä Mikkolalle. Pontus Artin muistokirjoituksen mukaan eduskuntasosialistien ja punaisen lehdistön Mikkolaan kohdistama parjaus oli monta kertaa suoranaista murhaan kiihottamista. "Suoruutensa ja rehellisyytensä sekä pelottomuutensa uhrina hän kaatui."

Antti Mikkola siunattiin tuomiokirkossa ja hautajaisista muodostui suuri isänmaallinen kansalaisjuhla. Tilaisuus alkoi kello 13 ja jo tuntia ennen kirkon edusta täyttyi turkulaisista.

TS selosti hautajaisia laajasti. Ennen varsinaista seppelten laskemista varatuomari Agapetus Nikkilä laski hallituksen seppeleen. Aloitteen siihen oli tehnyt armeijan ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim , koska Antti Mikkola oli "eläessään eduskunnassa ensimmäisenä nostanut kysymyksen asevelvollisuuden ottamisesta jälleen käytäntöön ja luultavasti sen johdosta menettänyt henkensä".

Laakeriseppeleeseen oli kiinnitetty toisen luokan vapaudenristi.

RAIMO VAHTERA